Käpytikka on mustavalkoinen ja pyrstön alta punainen. Myös koiraan takaraivossa on punaista.

Kuva CC0
Käpytikka kovertaa lähes joka vuosi uuden pesäkolon. Vanhoja koloja käyttävät monet muut lajit.

Kuva CC0
Käpytikat käyvät talviruokinnoilla. Kuvassa naaras, jonka niskassa ei ole punaista.

Kuva CC0
Haapa on usein käpytikan valinta pesäpuuksi. Se syö puiden rungoista hyönteisten toukkia.

Tatiana Bulyonkova, Great Spotted Woodpecker. Creative Commons BY-NC-SA-2.0

Käpytikka

(sv: större hackspett, en: Great Spotted Woodpecker)

Dendrocopos major

Kuinka pää kestää 20 nokaniskua puuhun sekunnissa? Tikan aivoihin kohdistuu niin voimakas kiihtyvyys (eli g-voima), että siitä ei ihminen selviäisi.

Tunnistaminen

Mustavalkoinen tikka: keskiselkä kokonaan musta, mutta sivuilla, siipien tyvillä suuret soikeat valkoiset laikut, vatsa valkoinen ja alaperä tummanpunainen. Nuorella linnulla kokonaan punainen päälaki, aikuisista koiraan päässä on punaista vain takaraivossa, naaraalla ei lainkaan punaista päässä.

Elintavat

Talvisin tärkeintä ravintoa ovat männyn ja kuusen siemenet, muina vuodenaikoina mm. puiden rungoissa olevat hyönteisten toukat, sekä lintujen poikasten ja munat. Tikoilla on pitkä kieli, joka kelautuu kallon sisään. Sillä se ylettyy kolon pohjalla lymyilevään toukkaan. Vierailee myös linturuokinnoilla.

Elinympäristö

Käpytikka pesii monenlaisissa metsissä, pesäkolo on tavallisimmin haavassa. Käpytikka ei ole riippuvainen lahopuusta, kuten monet muut tikat. Paikkalintu.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Avainlaji

Käpytikka rakentaa lähes joka vuosi uuden pesäkolon. Käpytikan kovertamia koloja käyttävät myöhemmin useat muut kolopesijälinnut, kuten tiaiset, kirjosieppo ja varpuspöllö, jotka eivät itse pysty koloa tekemään. Koloista hyötyvät myös nisäkkäät ja hyönteiset. Lisäksi monet sienet, jäkälät ja sammalet löytävät elinpaikkansa tikankoloista. Tikat levittävät monia lajeja, kuten kasveja, sieniä ja mikrobeja. Käpytikka hyödyttää sen asuttaman metsän koko eliöyhteisöä.

Vaeltava laji

Käpytikan runsauden vaihteluun vaikuttaa ravintopuiden siemensato. Männyn siemensato on tasaisempi, mutta kuusen siemensato vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen. Tätä voi itsekin tarkastella katsomalla käpyjen määrään puissa. Hyvinä kuusen siemenvuosina pesimäkanta on runsaampi. Käpytikat eivät normaalisti muuta, mutta heikkoina siemensatovuosina ruokaa ei riittäisi kaikille talvehtimiseen, jolloin käpytikkoja voi lähteä suurin määrin vaellukselle. Linnut saattavat liikkua jopa tuhansia kilometrejä parempien ruoka-apajien perässä.

Tiesitkö tämän?

Tikka hakkaa puun runkoa nokallaan ja rummuttaa jopa 20 nokaniskua sekunnissa. Tikan aivoihin kohdistuu niin suuri g-voima, että siitä ei ihminen tai toinen lintu selviäisi. Tikan pää kestää iskut, sillä sen päässä on rakenteita, jotka toimivat kuin iskunvaimentimet. Tikkojen pyrstösulat ovat erityisen jäykät, pyrstöön nojaamalla ne pysyvät paikoillaan puun rungolla.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.

Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Thomas Bergman, XC693259. Lars Edenius, XC745626. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0