Varpunen
(sv: gråsparv, en: House Sparrow)
Passer domesticus
Kaupunkien ja kylien sirkuttaja, joka aiemmin oli hyvin yleinen, nyt monin paikoin hävinnyt.
Tunnistaminen
Harmaanruskea tukevanokkainen pikkulintu. Selkä ruskea ja juovikas, vatsa ja päälaki harmaat. Koiraalla musta silmänseutu ja kurkkulappu, punaruskea juova silmän takana. Naaraalta musta väritys puuttuu.
Elintavat
Ravintona siemenet ja selkärangattomat. Emot syöttävät poikasiaan hyönteisten toukilla. Vierailee myös linturuokinnoilla.
Elinympäristö
Varpunen on ihmisen seuralainen. Se pesii kaupungeissa, taajamissa ja maatiloilla. Erityisesti navetat ovat varpusille suotuisia, mutta niitä voi pesiä myös huoltoasemilla ja puistoissa. Varpunen pesii yleensä rakennuksen koloon, harvoin linnunpönttöön. Paikkalintu, mutta nuoret yksilöt voivat etsiä pesimäpaikkoja kauempaa.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Maatalous
Varpusen pesimäkanta Suomessa on taantunut voimakkaasti 1980-luvulta lähtien. Taustalla on ainakin maatalousympäristöjen muutokset, kuten karjatalouden väheneminen, viljan ja rehun tehokkaampi säilyttäminen, sekä rakennusten uudistaminen, jolloin varpusille on tarjolla vähemmän pesäkoloja. Varpunen on vähentynyt myös kaupungeissa, jossa syynä voi olla liian siistit pihat, joista ruokaa ja suojapaikkoja löytyy heikommin.
Tiesitkö tämän?
Varpunen jouluaamuna -laulussa kehotetaan Tule varpu riemulla, ota siemen multa. Varpusen vankka kekomainen nokka on sopeuma juuri siementen syömiseen, ja talviruokinnalla voimme auttaa tätä uhanalaista lintulajia. Ruokinta on harvinaistunut etenkin kaupungeissa, sillä myös rotat käyvät syömässä ruokinnoilla ja se ylläpitää kaupunkien rottaongelmaa. Varpuset vähentyvätkin yhtä nopeasti maaseudulla ja kaupungeissa.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 EN - erittäin uhanalaiset
2015 VU - vaarantuneet
2010 LC - elinvoimaiset
2000 NT - silmälläpidettävät
Säädökset
Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521)
Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.