Tummapapurikko

(sv: vitgräsfjäril)

Lasiommata maera

Suuri suklaanruskea perhonen, jolla siivissä silmätäpliä, viihtyy aurinkoisella metsänreunalla.

Tunnistaminen

Suuri tummanruskea perhonen. Siivet yläpinnoilta pohjaväriltään suklaanruskeat. Etusiipien kärjessä suuri musta silmätäplä, jonka keskellä valkea piste. Takasiipien laidoilla 2–3 vastaavaa, mutta pienempää silmätäplää. Alapinnoilta vaaleamman harmaanruskea, kirjavampi; etusiivillä iso silmätäplä, takasiipien laidoilla useita pieniä ja heikomminerottuvia täpliä. Sekoitettavissa lähinnä metsäpapurikkoon tai metsänokiperhoseen. Metsäpapurikon etusiiven etureunoilla on tummia poikkijuovia, jotka tummapapurikolta puuttuvat.

Elintavat

Lentoaika

Keskikesän laji. Lähtee lentoon yleensä juhannuksen tienolla, on runsaimmillaan heinäkuun alkupuoliskolla. Viimeisiä yksilöitä näkee monesti vielä elokuussakin.

Ravintokasvit

Toukat syövät monenlaisia heiniä. Sopivaa ravintoa on siten metsissämme runsaasti tarjolla.

Talvehtimismuoto

Toukka.

Elinympäristö

Tummapapurikko elää monenlaisissa puoliavoimissa metsäympäristöissä, etenkin metsien reunamilla ja pienaukoilla. Lajia näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla ja metsätien varsilla. Välttelee laajempia avoimia alueita.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Tummapapurikkoa tapaa melko yleisenä monenlaisissa metsissä ja niiden reunamilla – harvoin kuitenkaan runsaana. Levinneisyydeltään se on rajoittunut maamme eteläiseen puolikkaaseen. Tummapapurikon toukat syövät monenlaisia heiniä, joten ravinto ei lajin esiintymistä rajoita. Laji on taantunut selvästi 2000-luvulla, mutta selviä syitä tähän ei ole tiedossa.

Tiesitkö tämän? 

Tummapapurikko samoin kuin sen sukulaislajit, metsä- ja täpläpapurikko, ovat kaikki taantuneet tuntuvasti 2000-luvun aikana. Tähän on vaikea löytää selvää syytä, sillä tällä aikajänteellä Suomen metsäympäristöissä ei ole tapahtunut mitään ilmeisiä muutoksia. Näin laajamittaisesti ja useisiin lähisukuisiin lajeihin yhtenevästi vaikuttavia tekijöitä voisivat olla lähinnä säätekijät tai uusien loislajien leviäminen.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.