Tesmaperhonen on kauttaaltaan suklaanruskea keskikesän perhonen. Kuvassa on naaras eli silmätäplät löytyy myös siipien yläpinnalta.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Koiras tesmaperhosen siipien yläpinnat ovat tasaisen ruskeat, ei silmätäpliä.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Siiven alapinnoilta tesmaperhosen tunnistaa! Silmätäplät on sekä naarailla että koirailla.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Aikuiset perhoset imevät imukärsällään mettä monenlaisista kukista. Tässä tesmaperhonen siankärsämöllä.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Tesmaperhosen lisääntymispaikkoja ovat heinikot, ja heinät ovat juuri toukkien ruokaa. Niityillä ja pellonpientareilla se on usein keskikesän yleisin ja runsain päiväperhonen.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Tesmaperhosen toukat syövät monenlaisia heiniä, joten ruuasta ei ole pulaa.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0

Tesmaperhonen

(sv: luktgräsfjäril)

Aphantopus hyperantus

Suklaanruskea perhonen, joka lentää vaikka tihkusateessa! Heinäkuussa sen toukille maistuvat heinät.

Tunnistaminen

Kauttaaltaan suklaanruskean perhosen tunnistaa siiven alapinnan silmätäplistä. Naaraan silmätäplät ovat isompia ja niitä on enemmän kuin koirailla. Lisäksi naaraalla on pieniä silmätäpliä myös siipien yläpinnoilla, koiraalla ei.

Elintavat

Lentoaika

Keskikesän perhonen. Laji lentää juhannukselta heinäkuun lopulle asti, runsaimmillaan heinäkuun alkupuolella.

Ravintokasvit

Toukat käyttävät ravintonaan monenlaisia heinäkasveja ja aikuiset kukkien mettä.

Elinympäristö

Tesmaperhonen elää monenlaisilla ruohostomailla – niityillä, hylätyillä pelloilla, avohakkuilla ja pellonpientareilla. Se välttelee lähinnä sulkeutuneita metsiä ja tiiviisti rakennettuja alueita. Laji esiintyy Oulun korkeudelle asti yleisenä ja usein hyvinkin runsaana.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Tesmaperhonen viihtyy kaikenlaisissa avoimissa elinympäristöissä, joissa kasvaa heiniä ja edes jonkin verran mesikasveja. Sen toukat syövät monenlaisia yleisiä heiniä, joten lajilla ei ole pulaa sopivista lisääntymisalueista. Laji onkin levinnyt eteläisessä Suomessa lähes jokaiselle niitylle ja pellonpientareelle.

Maatalous

Tesmaperhonen on hyötynyt maatalouden luomista elinympäristöistä ja selviää varsin hyvin myös tämän päivän tehoviljellyssä peltomaisemassa. Se on peltoalueilla usein keskikesän yleisin ja runsainpäiväperhonen. Toisin kuin useimmat muut niittyjen perhoset, se pystyy lisääntymään myös pellonpientareilla, hylätyillä pelloilla ja monivuotisilla kesannoilla.

Kotipihan luontoteot

Tesmaperhonen ei tarvitse erityisiä suojelutoimia. Se hyötyy, jos jätät osan pihanurmesta leikkaamatta ja niität sen vasta loppukesällä. Näin perhosen toukat ehtivät asettua rauhassa talvehtimaan. Kylvämällä perustetut niittylaikut ovat lajille vielä mieluisampia.

Tiesitkö tämän?

Tesmaperhonen lentelee melko aktiivisena varsin heikossakin säässä – varhain aamulla, iltamyöhään, pilvisäällä ja jopa tihkusateessa. Tässä se eroaa merkittävästi muista päiväperhosista. Useimmat päiväperhoslajit vaativat lentääkseen ainakin ajoittaista auringonpaistetta, jotta ne saavat siipilihaksensa riittävän lämpimiksi.