Telkkäkoiraalla on musta pää ja nokan tyvellä valkoinen laikku. Selkä on tumma ja vatsa vaalea.

gartenfreuden, Schellente (Bucephala clangula) ♂. Creative Commons BY-NC-SA-2.0
Telkkänaaraalla on ruskea pää ja tasaisen harmaa ruumis.

Kuva Stefan Berndtsson CC-BY-2.0

Telkkä

(sv: knipa, en: Common Goldeneye)

Bucephala clangula

”Lähti kuin telkkä pöntöstä” – siivetön optimisti hyppää tyhjyyteen vain päivän vanhana.

Tunnistaminen

Keskikokoinen sorsalintu, jolla melkeinpä kulmikas päälaki. Koiraalla musta pää, nokan tyvellä valkoinen laikku, tumma selkä ja vaalea vatsa. Naaraalla ruskea pää ja tasaisen harmaa ruumis (vrt. tukkasotka, jolla kyljet vaaleammat kuin selkä).

Elintavat

Sukeltaa ravinnokseen vedessä ja pohjalla eläviä selkärangattomia eläimiä. Kokosukeltaja.

Elinympäristö

Telkkä pesii kaikenlaisten vesistöjen äärellä. Se tarvitsee sopivan pesäkolon, joka on ihmisen rakentama pönttö tai luonnonkolo. Lähimuuttaja, osa kannasta talvehtii.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Telkkä on erittäin joustava pesimäympäristönsä suhteen.

Lajien vuorovaikutus

Pesivät telkät ovat Suomessa vähentyneet edellisinä vuosikymmeninä, mutta tämän syytä ei tiedetä. Telkän poikasia syntyy vähemmän. Mahdollisesti syynä on vesistöjen rehevöityminen, jolloin ruokaa on vähemmän.

Ilmastonmuutos

Telkkien kevätmuutto on aikaistunut selvästi ja syysmuutto viivästynyt. Suomessa talvehtivien telkkien määrä on monikymmenkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä, ja entistä suurempi osa telkistä talvehtii pohjoisella Itämerellä. Todennäköisesti ilmastonmuutos helpottaa myös telkkien talviselviytymistä, mutta se ei ole näkynyt pesimäkannan muutoksissa.

Tiesitkö tämän

Telkän pesäpaikka voi olla kaukanakin lähimmästä vesistöstä. Telkänpoikaset lähtevät pöntöstä vain päivä kuoriutumisen jälkeen emonsa matkaan.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

EU:n lintudirektiivin II/B-liite

Riistalintu (Metsästyslaki 1993/615)

Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.