Mehiläisen karvoihin tarttuu siitepölyä, joka kulkeutuu seuraavaan kukkaan, jossa se ruokailee. Se on pölytystä!

Kuva Pentti Ketola, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Tarhamehiläinen on näppärä puutarha- ja peltokasvien pölyttäjä, koska pesälaatikoita voidaan siirtää juuri sinne missä pölytyspalvelua tarvitaan.

Kuva Teppo Mutanen, Creative Commons Vapaa 4.0
Yhdessä pesässä elää kymmeniä tuhansia tarhamehiläisiä. Pesän kennoissa kehittyy uusia mehiläisiä, säilötään siitepölyä ja valmistetaan hunajaa.

Linkki kuvaan CC0
Työläisillä on jaloissa siitepölyvasut, joihin ne keräävät siitepölyä ja vievät pesään.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Mehiläistarhaaja vaihtaa osan pesän talviruuasta eli hunajasta syksyllä sokeriliuokseen. Yhdestä mehiläispesästä saadaan noin 40 kiloa hunajaa vuodessa.

Linkki kuvaan CC0
Mesi ja siitepöly ovat mehiläisen tuoreruokaa, jota ne keräävät kukista.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0

Tarhamehiläinen

(sv: honungsbi)

Apis mellifera

Hunajaa valmistava kotieläin ja ahkera apuri satokasvien pölytyksessä.

Tunnistaminen

Tarhamehiläinen on keskikoinen ruskean värinen mehiläislaji. Sillä on melko harva vaalean kellanruskea karvoitus. Takaruumis on yleensä tumman ja vaalean raidallinen.

Työläisillä on takajalkojen säärissä siitepölyvasut, joihin ne keräävät siitepölyä pesään vietäväksi.

Elintavat

Lentoaika

Tarhamehiläiset ovat liikkeellä varhaisesta keväästä syksyyn asti. Työläiset ja kuningatar viettävät talven lepotilassa pesälaatikossaan, josta työläiset lähtevät liikkeelle kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä. Alkukesän aikana pesässä kasvatetaan uusia työläisiä.

Ravintokasvit

Tarhamehiläinen käyttää monenlaisia kasveja ravintonaan, sekä viljeltyjä pelto- ja puutarhakasveja että monia luonnonkasveja.

Parveilu

Parveilu liittyy tarhamehiläisen elinkiertoon. Alkukesällä nopeasti kasvaneella yhdyskunnalla on pesässä ahdasta, josta seuraa uuden kuningattaren kehittyminen. Parveilussa vanha kuningatar lähtee pesästä tuhansien työmehiläisten kanssa perustaakseen uuden yhdyskunnan.

Elinympäristö

Tarhamehiläisiä kasvatetaan puutarhoissa ja peltoalueilla, sekä nykyisin myös kaupungeissa.

Mehiläispesiä viedään metsiin etenkin vadelman ja kanervan kukkiessa. Monesti pesiä siirretään kesän aikana useasti eri kasvien kukinnan mukaan. Työläiset liikkuvat ravintoa etsiessään jopa muutamia kilometrejä.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Tarhamehiläinen on todellinen yleislaji, jota ihminen on kuljettanut mukanaan maailman jokaiseen kolkkaan. Se käyttää ravinnokseen laajasti erilaisia mesikasveja ja menestyy siksi monenlaisissa paikoissa.

Lajien vuorovaikutus

Tarhamehiläinen ei ole vihamielinen luonnon pölyttäjiä kohtaan, eikä kilpaile niiden kanssa pesäpaikoista. Ravinnosta eli mesikasveista voi joskus syntyä kilpailua, jos mehiläispesiä on liian tiheässä tai esimerkiksi kuivuus heikentää kasvien mesitarjontaa.

Tarhamehiläisistä voi joskus siirtyä loisia ja tauteja villeihin erakkomehiläisiin, kun ne vierailevat peräkkäin samoilla kukilla.

Maatalous

Tarhamehiläinen on ihanteellinen apuri pelto-ja puutarhakasvien pölyttämiseen. Sen pesälaatikoita voidaan siirtää tarpeen mukaan pellolta tai puutarhasta toiseen, kasvien kukinnan mukaan. Tarhamehiläisiä ei kuitenkaan ole riittävästi kaikkien satokasvien pölyttämiseen. Viljeltyjen kasvien pölytyksen hoitavatkin pääosin luonnonpölyttäjät – kimalaiset, erakkomehiläiset ja kukkakärpäset.

Tiesitkö tämän?

Mesi ja siitepöly ovat mehiläisen tuoreruokaa, jota ne keräävät kukista. Pesän kennoissa kehittyy uusia mehiläisiä, säilötään siitepölyä ja valmistetaan hunajaa.

Ensin kolme päivää kennon pohjalla on kuningattaren munima muna. Sitten viiden päivän ajan aikuiset työläiset ruokkivat munasta kuoriutunutta toukkaa, kunnes rakentavat kennoon vahakannen. Kannen alla toukka koteloituu ja kehittyy aikuiseksi. Viimein se se on aikuinen työläinen ja puree leuoillaan kennon auki. Ensitöikseen nuori työläinen alkaa siivota kennoja. Myöhemmin se pääsee medenkeruuhommiin – pölytys hoituu sivutyönä.

Hunaja on mehiläisen säilykeruoka, jota se valmistaa kylmien aikojen varalle ja talviravinnokseen. Mehiläinen kuljettaa kukista keräämänsä meden pesäänsä. Jo matkalla mesi alkaa muokkautua ja muuttuu pesässä hunajaksi. Mehiläiset peittävät valmiit hunajakennot ilmatiiviisti vahalla.

Mehiläistarhaaja vaihtaa osan pesän talviruuasta elo-syyskuussa sokeriliuokseen. Yhdestä mehiläispesästä saadaan keskimäärin 40 kiloa hunajaa vuodessa, joka on valmistunut kymmenien tuhansien mehiläisten yhteistyönä.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

2019 NA - arviointiin soveltumattomat

2010 NA - arviointiin soveltumattomat

Säädökset

Ei säädöksiä.