Tarhakimalaisella on poikkeuksellisen pitkä kieli, kuningattarella jopa 2 cm. Se imee mettä hyvin syvätorvisista kukista.

Kuva Teppo Mutanen, Creative Commons Vapaa 4.0
Tarhakimalainen pölyttää puna-apilaa, joka on tärkeä kotieläinten rehukasvi.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Lähikuva tarhakimalaisesta.

Kuva Arnstein Staverløkk, Creative Commons Nimeä 3.0

Tarhakimalainen

(sv: trädgårdshumla, en: Small garden bumblebee)

Bombus hortorum

Tämä rehupeltojen apiloiden luottopölyttäjä on suuri pörriäinen, jolla on kolme keltaista vyötä ja harvinaisen pitkä kieli.

Tunnistaminen

Tarhakimalainen on keltamusta ja suurimpia kimalaisiamme. Sillä on kolme kirkkaankeltaista vyötä. Vyötärönseutu on molemminpuolin keltainen (mantukimalaisella musta) ja takaruumiin kärki on valkoinen. Naaras ja koiras ovat väritykseltään samanlaisia.

Tarhakimalaisen kaltaisia lajeja on neljä. Niitä käsitellään usein ryhmänä, sillä lajeja on vaikea erottaa toisistaan.

Elintavat

Lentoaika Melko myöhäinen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle vasta toukokuun aikana. Työläisiä alkaa kuoriutua kesä-heinäkuun taitteesta alkaen, koiraita ja uusia kuningattaria heinäkuun lopulla.

Ravintokasvit Tarhakimalaisella on hyvin pitkä kieli. Se ylettää imemään mettä apiloiden, mäkitervakon ja muiden syvätorvisten mesikasvien kukista ja suosii näitä ravintokasveja.

Elinympäristö

Tarhakimalainen on yleinen pihapiireissä, maatalousalueilla ja niiden reunametsissä. Tekee pesänsä usein kiven alle, puunjuurakkoon tai kantoon, mutta aina lähelle maanpintaa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Tarhakimalaisella on erittäin pitkä kieli, kuningattarella jopa 20 mm. Tämän ansiosta se suosii monista muista kimalaisista poiketen hyvin syvätorvisia kukkakasveja. Se on siten kimalaiseksi ravinnonkäytöltään varsin erikoistunut.

Maatalous

Pölyttäjät ovat ruuantuotannolle tärkeitä. Tarhakimalainen ja muutamat muut pitkäkieliset kimalaiset pölyttävät mm. puna-apilaa, joka on tärkeä karjan rehukasvi. Ruotsissa ja Tanskassa on havaittu, ettei puna-apila enää tuota yhtä paljon siemeniä kuin ennen. Yhtenä syynä pidetään sitä, että tarhakimalainen ja muutamat sen lähilajit ovat samaan aikaan vähentyneet alueilla.

Tiesitkö tämän?

Erikoistuminen on monesti lajin kannalta riski, jos niiden elinympäristö merkittävästi muuttuu. Pitkäkielinen tarhakimalainen on erikoistunut syväkukkaisiin mesikasveihin. Etelämpänä Euroopassa tarhakimalainen on käynyt paikoin harvinaisemmaksi, ja syyksi on arveltu sen ravintokasvien vähenemistä.