Siili

Hyönteisiä, nilviäisiä ja lieroja syövä, piikikäs nisäkäs, jonka ruumiin pituus on noin 20-30 cm. Selkäpuolen piikkimäinen karvapeite koostuu noin parisenttisistä piikeistä, jotka ovat tyvestä ja kärjestä kellertävänvaaleita ja muuten tummanruskeita. Piikkejä on noin 3000-6000. Siilin naama, raajat ja vatsapuoli ovat väriltään harmaanruskean, karkean karvoituksen peittämät. Rinnassa on hieman tummemmpi laikku ja jalat ovat ihonväriltään tummat. Naamassa siilillä on muutaman sentin pituiset viikset. Jaloissa on polkuanturat ja vahvat kynnet, jotka soveltuvat kaivamiseen. Häntä on 1,5-4 cm pitkä.

Paino vaihtelee vuodenajan mukaan yleensä n. 0,5 kg ja reilun 1 kg välillä, painavimmat yksilöt voivat olla lähes 2 kg. 

Yleisin Etelä- ja Keski-Suomessa.

Siili horrostaa talven. Horrostaminen tapahtuu talvipesässä, joka on suojainen paikka, kuten lehti- tai risukasa, maakolo, puunrungon alunen tai tiheän pensaan alus.

Ravinnokseen siili käyttää selkärangattomia, kuten kovakuoriaisia, perhosentoukkia, etanoita, kotiloita, lieroja, ja joskus pieniä selkärankaisia, kuten maassa olevien linnunpesien munia tai sammakoita. Siili voi syödä myös raatoja, ja joskus harvoin kasvi- tai sieniravintoa, kuten tammenterhoja ja marjoja.

Hämärä- ja yöaktiivinen. Nukkuvat päivät kesäpesissä ja lähtevät liikkeelle hämärän laskeuduttua.

Puolustautuu kiertymällä kerälle.

Esiintyy useimmiten kulttuuriympäristöissä, kuten puutarhoissa, puistoissa, hautausmailla, metsien reuna-alueilla.

Heimala, V. & Lindqvist, L. 2020: Eläintuntemus: Kurssimoniste. Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. 124 s.