Rusakko

(sv: fälthare, en: European Hare)

Lepus europaeus

Yleiskuvaus

Rusakko on Suomen suurin jäniseläin. Rusakon selkäpuoli on harmaanruskea, vatsapuoli valkea, ja korvat ovat pitkät. Häntä on yläpuolelta musta. Rusakko ei vaihda talvella yhtä selkeää talvikarvaa kuin metsäjänis, joten sen väri pysyy harmaanruskeana ympäri vuoden. Se painaa n. 3–7 kg.

Laji esiintyy Suomen eteläosassa, pohjoisimmillaan Perä-Pohjanmaalla ja Koillismaalla. Se on levinnyt Suomeen kaakosta 1800-luvulta alkaen. Kannan nykyisestä suuruudesta ei ole varmaa tietoa

Rusakko on sopeutunut hyvin maatalousympäristöön ja pientalovaltaisiin kaupunki- ja kyläalueisiin. Se suosii avoimia ympäristöjä, kuten niittyjä, metsänreunoja ja viljelymaita. Rusakon aktiivisuusaika painottuu yöhön, mutta sitä näkee usein myös päiväsaikaan. Rusakko on nopea, se voi juosta jopa 70 km/h.

Ravinto koostuu monipuolisesti kasveista, kuten heinistä, viljasta, puunkuoresta ja varvuista.

Pesä on painauma kasvillisuuden suojassa. Rusakko lisääntyy usein kolme tai jopa neljäkin kertaa vuodessa. Pesueeseen kuuluu 1–10 poikasta, jotka vieroitetaan 21 päivän ikäisinä.

Rusakko on riistaeläin, ja sitä metsästetään sekä turkin että lihan vuoksi.

Viitteet

Rusakko. Luontoportti, https://luontoportti.com/t/3126/rusakko (viitattu 31.3.2023)

Tiainen, Juha: Rusakko. Luonnovarakeskus (Luke), Riistakolmiot.fi, https://www.riistakolmiot.fi/animal/rusakko/ (viitattu 31.3.2023)

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Riistanisäkäs (Metsästyslaki 1993/615; 2019/683)

Metsästyslaissa luetellut riistanisäkkäät (5§).