Ruokokerttunen laulaa usein ruovikossa.

Kuva Billy Lindblom CC BY 2.0
Ruokokerttusen vatsa on vaalea, selkä ja päälaki tummajuovainen.

Marek Szczepanek, Acrocephalus schoenobaenus. Creative Commons BY-SA-3.0

Ruokokerttunen

(sv: sävsångare, en: Sedge Warbler)

Acrocephalus schoenobaenus

Ruovikosta kantautuva laulu etenee kiireisellä rytmillä, mutta muuttomatkalla on parempi olla huomaamaton ja muuttaa salamyhkäisesti yön turvin.

Tunnistaminen

Kirjavan ruskea pikkulintu. Vatsa vaalea, selkäpuoli ja päälaki tummajuovainen. Ruosteenruskea yläperä viiruton. Päässä voimakkaat kuviot: vaalea silmäkulmajuova, joka erottuu selvästi tumman päälaen ja silmän poikki kulkevan tumman juovan välistä. Laulaa usein ruovikon latvustossa tai laululennossa.

Elintavat

Ravintona hyönteiset, hämähäkit ja muut selkärangattomat eläimet.

Elinympäristö

Suosii järvien, merenlahtien ja jokivarsien ruovikoita, voi pesiä myös kosteilla pensaikkoalueilla tai runsaskasvustoisissa pelto-ojissa. Pitkänmatkan muuttaja, talvehtii trooppisessa Afrikassa. Muuttaa öisin.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ulkomaiden tilanne

Afrikassa talvehtivan ruokokerttusen kannanvaihteluihin vaikuttavat talvehtimisalueiden sääolot. Ruokokerttusen pesimäkanta Suomessa on taantunut 2000-luvun aikana, taustalla ovat ilmeisesti pysyvämmät muutokset talvehtimisalueilla. Oletettavasti myös maailmanlaajuinen hyönteiskato hankaloittaa hyönteissyöjän elämää.

Tiesitkö tämän?

Ruokokerttunen on monen muun hyönteissyöjän tapaan pitkänmatkan muuttaja. Ruokokerttuset talvehtivat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, matkaa tulee Suomen eteläosista vähintään kuusi tuhatta kilometriä. Linnut tarvitsevat vararavintoa pitkille muuttomatkoille ja Afrikka saavutetaan monen välietapin kautta. Suurin osa pitkän matkan muuttajista muuttaa öisin. Pimeä tuo turvaa saalistajilta ja viileämmässä ilmassa lentäminen säästää energiaa. Yöllä tuuli on myös useammin heikkoa, eikä vastatuulikaan ole näin ollen ongelma.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4a Pohjoisboreaalinen, Koillismaa

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4c Pohjoisboreaalinen, Metsä-Lappi

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4d Pohjoisboreaalinen, Tunturi-Lappi

Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.

Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Xeno-canto. Romuald Mikusek, XC743427. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0