Punakärpässieni

Punakärpässieni on lakiltaan kirkkaanpunainen ja valkotäpläinen suurehko helttasieni. Jalassa on sekä rengas että paksuuntunut tyvi ja irtotyviset heltat ovat aina kellanvalkoiset.

Hyvin yleinen koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta (LC).

LAKKI on väritykseltään huomiota herättävän kirkkaan-, oranssin- tai kellanpunainen ja se on usein tiheästi valkoisten suojusjätteiden pilkuttama. Repeytyneestä ulkosuojuksesta syntyneet suojusjätteet ovat irtonaisia ja voivat joskus huuhtoutua sadeveden mukana pois. Myös lakin väritys haalistuu helposti, joten oranssinkeltaisia pilkuttomia punakärpässieniä tapaa usein. Lakki on muodoltaan aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, reunasta hyvin kapealti kampauurteinen. Aivan nuori itiöemä on pallomainen, valkoisen suojuksen sisällä kehittyvä. HELTAT ovat kellanvalkoiset ja irtotyviset. JALKA on kellanvalkoinen, tanakka, muuten aika tasapaksu, mutta tyvestään pullistunut. Mukulamaisessa tyvessä ei ole väljää tuppea vaan suojusjätteiden muodostamia suomuja. Jalan yläosassa on selvä, leveä ja riippuva valkoinen rengas, jonka reunalla on kellanvalkoisia suomuja. Renkaan alapuolella jalka on usein epätasaisen vanukepintainen. MALTO on valkoista tai heti pintakelmun alla kellertävää. HAJU on mieto. MAKU on mieto, mutta sientä ei kuitenkaan pidä maistaa!

Itiöt ovat 8–10 x 6–7 um, leveän soikeita ja sileitä, inamyloideja.

Kasvaa monenlaisissa havu- ja sekametsissä, mäntykankailla, puistoissa ja nurmikoilla niin karikkeella kuin sammalikossakin. Tuottaa itiöemiä koko kasvukauden aina heinäkuusta lokakuulle.

Koivujen ja männyn mykorritsasieni.

Myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä aiheuttaen pahoinvointia ja aistiharhoja. Myrkyt ovat vesiliukoisia, joten niiden määrä vähenee keitettäessä. Myrkyt eivät kuitenkaan poistu kokonaan, joten ruuaksi sientä ei pidä käyttää. — Muita samankaltaisia lajeja: Hyväkuntoista, kaikki oleelliset tuntomerkit omaavaa punakärpässientä on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Osa tuntomerkeistä saattaa sadesäällä hävitä. Lakin suojusjätteensä menettänyt punakärpässieni voi etäisesti tuoda mieleen isot punaiset HAPEROT (Russula). Edelleen punakärpässienellä on kuitenkin monia erottavia tekijöitä, kuten rengas, pullistunut suomuinen tyvi ja irtotyviset heltat. Mitään näistä ominaisuuksista ei löydä yhdeltäkään haperolta. Toisaalta punakärpässienen lakki voi haalistua jopa melkein keltaiseksi, jolloin sieni alkaa muistuttaa meillä eteläboreaalisella vyöhykkeellä kasvavaa KELTAKÄRPÄSSIENTÄ (A. citrina). Keltakärpässieni on kuitenkin hieman pienempi ja sen lakissa ei ole oransseja sävyjä vaan lakki on sitruunankeltainen tai kermanvärinen.