Pujo

Yleinen koko maassa lukuun ottamatta Lappia, missä harvinainen, Pohjois-Lapissa satunnainen.

Monivuotinen ruoho.

50–150 cm, joskus jopa 200 cm korkea.

Varsi on tyveltä haarova, vankka, usein tyvestä puutunut, uurteinen, yleensä lähes kalju, tumman punaruskea ja miedosti ryydintuoksuinen. Juurakko on runsaasti haarova.

Lehdet ovat kierteisesti. Alimmat lehdet ovat lyhytruotisia, ylemmät ruodittomia. Lehtilapa on kahdesti pariosainen ja kapealiuskainen, liuskat ovat 3–10 mm leveitä ja suippoja. Lehtilapa on alta tiheäkarvainen ja vaalea, päältä niukkakarvainen ja vihreä.

Mykeröstö on pysty, terttumainen ja hyvin runsasmykeröinen. Mykeröt ovat 3–8 mm pitkiä. Kehtosuomut ovat riveinä, suikeita, kalvolaitaisia ja hienokarvaisia. Kaikki kukat ovat torvimaisia, punertavan ruskeita. Laitakukat ovat kapeita emikukkia, kehräkukat ovat leveitä ja kaksineuvoisia.

Pähkylä on pitkulainen ja sileä. Pappus puuttuu tai on voimakkaasti surkastunut.

Kukkii loppukesästä loppusyksyyn (VIII–X).

Joutomailla, pihoilla ja pientareilla, yleensä asumusten lähettyvillä.

Pujo on typensuosija.

Yksi pahimmista siitepölyallergian aiheuttajista. Käytetty rohtona särkyihin sekä oluen mausteena ennen humalaa. Etelä- ja Keski-Suomessa muinaistulokas, Lapissa uustulokas. Varsinkin pohjoisessa usein vanha viljelyjäänne. Rannikkoalueilla esiintyy harvinaisehkona alkuperäinen meripujo (A. vulgaris var. coarctata), jonka lehtiliuskat ovat kapeampia ja niiden reunat alaskäänteisiä, mykeröstö on hyvin tiivis ja kehto tiheäkarvainen.