Pikkuvarpusella koiras ja naaras ovat samannäköisiä. Paras tuntomerkki, joka erottaa varpusesta on valkoisen posken musta laikku.

Rudo Jureček, Passer montanus, vrabec poľný, Eurasian Tree Sparrow. Creative Commons BY-NC-SA-2.0

Pikkuvarpunen

(sv: pilfink, en: Eurasian Tree Sparrow)

Passer montanus

Pienellä pilkkuposkella on kauniin ruskea kypärä. Se pyrähtelee vilkkaasti sinne tänne ja pysähtyyvälillä sirkuttamaan.

Tunnistaminen

Pikkuvarpunen on varpusta hieman pienempi. Paras tuntomerkki on valkoisen posken musta laikku. Lisäksi pikkuvarpusella on pieni musta leukalappu ja ruskea päälaki. Vatsapuoli on harmaa, selkäpuoli ruskeanjuovikas, nokka on tukeva. Koiras ja naaras ovat samannäköisiä.

Elintavat

Pikkuvarpunen syö siemeniä ja selkärangattomia. Emot syöttävät poikasiaan hyönteisten toukilla. Pikkuvarpunen vierailee myös linturuokinnoilla.

Elinympäristö

Pikkuvarpunen pesii ihmisen läheisyydessä, kuten kaupungeissa, taajamissa, viljelysmailla ja kyläympäristöissä. Pikkuvarpunen on enemmän maaseudun lintu, kuin varpunen, eikä se ole ainakaan vielä yleinen kaupunkiemme keskustoissa. Paikkalintu, mutta nuoret yksilöt voivat etsiä pesimäpaikkoja kauempaa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Pikkuvarpunen on joustava ja liikkuvainen laji, ja sen pesimäkanta on moninkertaistunut 2000-luvulla. Pikkuvarpunen on joustava pesäpaikkansa suhteen, vaikka onkin kolopesijä. Se pesii monenlaisiin koloihin, kuten linnunpönttöihin, puunkoloihin ja sähkölinjojen onttoihinmetallirakenteisiin. Se ei kilpaile varpusen kanssa samoista pesäpaikoista, sillä pikkuvarpunen pesii harvemmin varpusten suosimiin rakennusten koloihin. Pikkuvarpunen on myös ravintonsa suhteen joustava ja vierailee usein linturuokinnoilla. Lisäksi pikkuvarpunen on liikkuvaisempi kuin varpunen, ja se voi esimerkiksi talvella vierailla useiden ruokintojen alueella laajemmalla alueella.

Tiesitkö tämän?

Pikkuvarpusen runsastuminen on ollut hurjaa. Sen salaisuutena on suuret poikueet ja se, että pari voi saada jopa kolme poikuetta kesässä. Eteläisenä lajina pikkuvarpunen on hyötynyt ilmastonmuutoksesta, ja yleislajina se käyttää ravintoa monipuolisemmin kuin varpunen. Vielä 1970-luvulla sitä tavattiin lähinnä Suomen itäosissa ja Ahvenanmaalla. Nykyään pikkuvarpusta tavataan koko maassa, pohjoisimmat parit pesivät Kilpisjärvellä ja Utsjoella asti!

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.