Piippopaksupää
(sv: ängssmygare)
Ochlodes sylvanus
Kellanruskean perhosen karvainen pää ja vartalo vain vilahtaa, kun se lennähtelee metsänreunan kukilla.
Miltä näyttää?
Piippopaksupää on pienehkö ja nopealiikkeinen perhonen. Sen yleisväri on kellanruskea. Koiras on hieman kirkkaamman oranssi kuin naaras. Siipien reunat ovat tummemmat ja etusiipien kärjissä näkyy vaaleita laikkuja. Alapuolelta siivet ovat vaaleamman kellanoranssit.
Missä elää?
Piippopaksupää viihtyy puoliavoimissa ympäristöissä. Sitä näkee usein metsänreunoilla, pienillä niittylaikuilla, pientareilla, avohakkuilla ja rehevillä niityillä. Se välttelee tiheitä, sulkeutuneita metsiä.
Milloin lentää?
Piippopaksupää lentää keskikesällä. Se aloittaa lentonsa kesäkuun alussa, on runsaimmillaan kesä–heinäkuun vaihteessa ja jatkaa lentoa heinäkuun loppupuolelle. Viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä elokuun alussa.
Mitä toukka syö?
Toukat syövät monenlaisia heinäkasveja, kuten koiranheinää, metsälauhaa ja nurmipuntarpäätä.
Miten talvehtii?
Piippopaksupää talvehtii toukkana ja koteloituu keväällä.
Syvemmälle lajin maailmaan
Yleinen ja runsas perhonen
Piippopaksupää on hyvin yleinen ja usein runsaslukuinen. Sille sopivia elinympäristöjä ja ravintokasveja on paljon tarjolla. Pohjois-Suomessa lajia ei kuitenkaan esiinny.
Helppo auttaa omalla pihalla
Piippopaksupäätä on helppo auttaa jättämällä osa pihanurmesta niittämättä kesän ajaksi ja niittämällä se vasta loppukesällä. Näin toukat ehtivät valmistautua talveen. Aikuiset perhoset käyvät monilla kukilla, joten sekä istutetut että luonnonkukat ovat niille tärkeitä.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.
