Peura

Suomessa esiintyy kahta eri peuran alalajia: metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) ja puolikesy poro, jonka kantamuoto on Suomesta jo hävinnyt tunturipeura (Rangifer tarandus tarandus). Metsäpeura ja poro ovat hyvin samannäköisiä. Molemmilla on pitkät raajat ja turkin väri vaihtelee valkoisesta mustaan. Sekä koiraalla, että naaraalla on sarvet, jotka vaihtuvat vuosittain. Metsäpeuran sarvet ovat kapeammat ja se on aikuisena hieman kookkaampi.  

Porot ja metsäpeurat syövät kasveja ja niiden osia ja erityisesti talvella jäkälää lumen alta. Peuroilla on syksyllä kiima-aika eli rykimä, jolloin koiraat eli hirvaat muodostamat useamman vaatimen (naaraan) kanssa lisääntymisryhmän eli rykimäparttion.  

Havaintoaika 

Ympäri vuoden. 

Poroja esiintyy Lapin ja Kainuun poronhoitoalueilla tuntureilla ja metsissä. Metsäpeura viihtyy kesäisin suoalueilla ja talvisin kangasmetsissä. Niiden kanta on rajoittunut poronhoitoalueen eteläpuolelle Kainuun, Suomenselän ja Ähtärin alueille.  

Tiesitkö tämän? 

Talvisin poronjäkälät, kuten palleroporonjäkälä ja harmaaporonjäkälä ovat peurojen pääasiallista ravintoa. Poronhoitoalueilla onkin ylilaidunnuksen takia pulaa jäkälistä, sillä jäkäläpeitteen uusiutuminen voi kestää kymmeniä vuosia.  

Juha Valste. 2007. Nisäkkäät Suomen luonnossa. Otava. 

Emilia Kemppi. 2012 Poro on puolikesy villieläin. Yle.fi. (Viitattu 1.11.2024). 

KorkeasaariZoo. 2022. Poro vai metsäpeura. (Viitattu 1.11.2024) 

Paliskunnat.fi. Syksy – Sieniä ja rykimää. (Viitattu 1.11.2024)