peltokimalainen – Bombus pascuorum

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
peltokimalainen – Bombus pascuorum

Kuva Jani Järvi, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
Kuvassa kuningatar.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Peltokimalainen on kimalaisista helpoimmin tunnistettava. Selkäpuolelta pääosin punaruskea, takaruumiin tyvi ja kyljet mustat. Kuvassa työläinen.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
peltokimalainen, kuningatar

Kuva Pentti Ketola, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Peltokimalainen

(sv: åkerhumla, en: Common carder bee)

Bombus pascuorum

Kiitos peltokimalainen mustikoista, puolukoista ja vadelmista! Ilman tätä ahkeraa pölyttäjää marjasadot jäisivät pieniksi.

Tunnistaminen

Kimalaisista helpoimmin tunnistettavia. Selkäpuolelta pääosin punaruskea, takaruumiin tyvi ja kyljet mustat.

Koiraiden ja työläisten karvapeitteen punaruskea väri haalistuu syksyn tullen kellanharmaaksi. Tämä vaikeuttaa tunnistusta syksyllä, mutta tuntomerkkinä pysyy mustat kyljet eli raajojen tyven musta karvoitus.

Elintavat

Lentoaika Melko aikainen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle jo toukokuun alkupuolella. Työläisiä alkaa kuoriutua kesäkuun puolivälistä alkaen, koiraita ja uusia kuningattaria heinäkuussa.

Ravintokasvit Ylettää melko pitkällä kielellään ruokailemaan monenlaisten kasvien kukilla. Puutarhoissa sille kelpaavat mesikasveiksi useimmat koristekasvit, marjapensaat ja omenat, peltoalueilla etenkin apilat, virnat ja ohdakkeet, metsissä mm. mustikka, puolukka ja vadelma.

Elinympäristö

Peltokimalaista esiintyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä – taajamissa, pihoilla, pellonreunoilla ja kangasmetsissä. Kuningatar tekee pesänsä myyrän- tai maankoloon, tai paksuun heinikkoon tai heinämättäisiin. Pesäpaikoista ei ole pulaa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Peltokimalainen on yleislaji ja hyvin joustava elinympäristönsä, mesikasviensa ja pesäpaikkansa suhteen. Se viihtyy niin asutuksen lähellä, peltoalueilla kuin metsissä ja käyttää laajaa valikoimaa erilaisia mesikasveja. Sen pesäpaikaksi kelpaa monenlaiset kolot, risukasat ja heinämättäät.

Kotipihan luontoteot

Peltokimalaista voi auttaa ylläpitämällä kukkivaa puutarhaa ja pihanurmea. Pesäpaikkoja sille on tarjolla runsaasti, joten niiden suhteen se ei tarvitse apuja.

Tiesitkö tämän? 

Saamme kiittää peltokimalaista mustikoista, puolukoista ja vadelmista! Ilman peltokimalaista, tuota ahkeraa pölyttäjää, marjasadot jäisivät paljon pienemmiksi. Laji on yksi näiden kasvien tärkeimmistä pölyttäjistä. Se elää, nimestään huolimatta, yleisenä ja runsaana myös metsissä.