Pajusirkku
(sv: sävsparv, en: Common Reed Bunting)
Emberiza schoeniclus
Kosteiden pajukoiden vaatimaton pikkulintu, jonka elinalaa soiden kuivatus on kutistanut.
Tunnistaminen
Pajusirkku on keltasirkkua pienempi, ruskeankirjava ja pitkittäisviiruinen pikkulintu. Pajusirkkukoiraalla on mustavalkea pää: pää ja leukalappu mustat, poski ja kaulahuivi valkoiset. Naaras on ruskeansävyinen ja se eroaa keltasirkusta selän ja pään voimakkaampien kuvioiden perusteella.
Elintavat
Pajusirkku syö kesäisin selkärangattomia eläimiä, pesimäajan ulkopuolella siemeniä ja kasvinosia.
Elinympäristö
Pajusirkku suosii erilaisten kosteikkojen, kuten järvien, lampien, joenvarsien ja soiden rantapensaikoita ja ruovikoita. Lähimuuttaja, hyvin pieni osa talvehtii Suomessa.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Soiden käsittely
Valtaosa Suomen pajusirkuista pesii soiden reunoilla pensaikkoisilla alueilla. Soiden ojittaminen kuivattaa ympäristöä ja johtaa siihen, että kosteat pensaikot muuttuvat metsiksi. Tämä vähentää pajusirkulle sopivaa elinympäristöä. Vuosikymmeniä sitten kaivetut ojat ja uudelleen perkaukset kuivattavat soita edelleen monin paikoin. Suomessa soita ojitettiin erityisen voimakkaasti 1960-70-luvuilla, jotta suot saatiin kasvamaan metsää.
Tiesitkö tämän?
Suomen sirkuilla ei hyvin mene! Pajusirkun kanta on pudonnut puoleen noin 40 vuodessa. Kultasirkku on jo kadonnut maastamme, ja peltosirkun kanta on pienentynyt olemattomiin (alle 5 % jäljellä). Lapinsirkun ja vähälukuisen pikkusirkun kannat taantuvat. Pohjansirkun kanta on heilahdellut. Keltasirkkukin on taantunut, mutta on selvästi runsain sirkkumme.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 VU - vaarantuneet
2015 VU - vaarantuneet
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521)
Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.