Takaisin listaukseen

Pajulintu

(sv: lövsångare, en: Willow Warbler)

Phylloscopus trochilus

Suomen yleisin lintu, jota harva edes huomaa. 

Tunnistaminen

Pajulintu on hyvin pieni lintu. Se on keväisin ja kesäisin väriltään harmaanvihreä, syksyisin keltavihreä. Pajulinnun laulu on kolmen sekunnin pituinen pehmeä vihellyssarja, joka laskee loppua kohti.

Elintavat

Pajulintu syö hyönteisiä, hämähäkkejä ja muita selkärangattomia eläimiä. Poikasille hyönteisten toukat ovat tärkeää ravintoa.

Elinympäristö

Pajulintu on yksi yleisimmistä Suomessa pesivistä lintulajeista. Se viihtyy kaikenlaisissa metsissä, joissa kasvaa lehtipuita. Pitkänmatkan muuttaja.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos 

Ilmastonmuutoksen vuoksi pajulintu muuttaa Suomeen selvästi aikaisemmin kuin ennen.

Ulkomaiden tilanne 

Suomessa pesivien pajulintujen määrä on vähentynyt kolmasosalla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pajulintua uhkaavat elinympäristöjen muutokset talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella. Mahdollisesti myös maailmanlaajuinen hyönteiskato hankaloittaa hyönteissyöjän elämää.

Tiesitkö tämän? 

Pajulintu on pitkänmatkan muuttaja ja yksi niistä pienistä varpuslinnuista, jotka muuttavat öisin. Miten niiden onnistuu suunnistaa pimeässä? Lintujen näkökyky on monipuolisempi kuin ihmisellä. Linnut näkevät ultraviolettivaloa. Niillä voi kuvitella olevan sisäinen GPS-laite, sillä ne aistivat maan magneettikentän vaihtelun. Monilla linnuilla on ikään kuin kalenteri ja kompassi: valon määrän muutos vuodenaikojen muuttuessa kertoo, koska pitää lähteä muuttomatkalle, mihin suuntaan ja kuinka kauan matkaa pitää tehdä. Lisäksi linnut osaavat suunnistaa tähtien avulla.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.