Metsähiiri

(sv: större skogsmus, en: Yellow-necked Field Mouse)

Apodemus flavicollis

Tunnistaminen

Muihin Suomen hiirilajeihin verrattuna metsähiiri on kookas. Sen turkki on päältä ruskea ja alta valkea. Ruskea kiertää rinnan yli niin, että kurkku jää valkoiseksi. Metsähiiren häntä on pitkä, noin ruumiinpituinen ja sillä suuret silmät, korvat ja takajalat.  

Metsähiiren voi sekoittaa sisätiloissa viihtyvään kotihiireen. Metsähiiri on yleensä isompi, ja sillä on pidempi häntä sekä isommat takajalat ja silmät. Kotihiiri on yleisväritykseltään harmaampi, eikä sillä ole selkeää rintavyötä.  

Elintavat

Metsähiiri on kaikkiruokainen ja se syö esimerkiksi siemeniä, viljaa, hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Naaraat synnyttävät useita poikueita läpi kesän ja syksyn. 

Havaintoaika 

Metsähiiri on hämäräaktiivinen, mutta esiintyy luonnossa ympäri vuoden. 

Elinympäristö

Metsähiiri voi esiintyä metsissä, pellonreunoilla, niityillä sekä pihoissa ja puutarhoissa, ja se käy usein esimerkiksi lintujen ruokintapaikoilla. Metsähiiri voi myös tulla sisätiloihin. Suomessa sitä esiintyy Etelä-Suomesta noin Vaasan korkeudelle asti.  

Lisätiedot

Tiesitkö tämän? 

Hiiret ovat moniavioisia ja lisääntyvät nopeasti useita kertoja vuodessa. 

Viitteet

Juha Valste. 2007. Nisäkkäät Suomen luonnossa. Otava. 

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Rauhoittamaton eläin (Metsästyslaki 1993/615)

Metsästyslaissa luetellut rauhoittamattomat eläimet.