Lehtokotilo

Lehtokotilon kuori on pallomaisen pyöreä ja noin 14–28 mm leveä. Kuoren pohjaväri on ruskea ja siinä on kellertäviä laikkuja. Kuoressa on 5–6 kierrettä ja sen kärki on kartiomainen. Kuoren suuaukossa on vaalea, selkeästi kaartuva huuli. Lehtokotilolla ei ole kuoren alapuolella olevaa koloa eli napaa, kuten pensaskotilolla.  

Ravinto 

Syö yleensä kasveja ja sieniä, mutta joskus myös raatoja. Kotilot ovat pääosin yöaktiivisia.  

Havaintoaika 

Todennäköisimmin havaittavissa huhtikuusta syyskuuhun.  

Esiintyy runsaimpana ihmisen muokkaamissa ympäristöissä, kuten puistoissa, puutarhoissa, joutomailla ja pihoissa. Tunnetaan haitallisena kasvintuhoojana. Levinneisyys painottuu rannikkoseudulle. 

Tiesitkö tämän? 

Maalla elävät nilviäiset ovat kaksineuvoisia, eli niillä on sekä naaraan, että koiraan lisääntymiselimet. Useimmat maanilviäiset pystyvät siis lisääntymään ilman kumppania, mutta itsesiitos on harvinaista. 

Laji.fi lajikuvaukset 

Anne Koivunen, Pekka Malinen, Hannu Ormio, Juhani Terhivuo & Ilmari Valovirta 2014: Suomen kotilot ja etanat. Opas maanilviäisten maailmaan. Hyönteistarvike Tibiale Oy, Helsinki. ISBN 978-952-67544-6-8 

Ötökkätieto.fi. Lehtokotilo (Viitattu 3.12.2024).