Lauhahiipijä on päiväperhosistamme pienin.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Lauhahiipijä viihtyy kaikenlaisilla avoimilla paikoilla, jossa on heiniä toukille ja mesikasveja aikuisille.

Kuva Malinen, Pekka, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
Lauhahiipijän toukat syövät heiniä, jotka ovat yleisiä.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Lauhahiipijät parittelevat ja naaras munii heinälle. Laji talvehtii toukkana.

Kuva Olavi Niemi, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Lauhahiipijä on keskikesällä peltoalueiden yleisimpiä perhosia.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Lauhahiipijä imaisee mettä puna-apilasta.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Lauhahiipijä elää niityillä, hylätyillä pelloilla ja pientareilla.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Lauhahiipijä on yleislaji, sille sopii monelainen ravinto ja elinympäristö.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Lauhahiipijä

(sv: mindre tåtelsmygare)

Thymelicus lineola

Pellonpientareen pienen ruskeanoranssin perhosen lento on nopeaa ja poukkoilevaa.

Tunnistaminen

Siivet yläpinnoiltaan kirkkaan ruskeankeltaiset, alapinnoiltaan vaaleammat, harmahtavan oranssit. Yläpintojen ulkoreunat tummanruskeat, samoin siipisuonien kärkiosat. Ylä- tai alapinnoilla ei muuta selvää kuviointia. Helpoimmin sekoitettavissa piippopaksupäähän.

Elintavat

Lentoaika

Keski- ja loppukesän perhonen. Laji lentää juhannukselta elokuulle asti, runsaimmillaan heinäkuun puolivälissä. Viimeisiä yksilöitä voi tavata vielä elokuun jälkipuolellakin.

Ravintokasvit

Toukat käyttävät ravintonaan monenlaisia heinäkasveja.

Talvehtimismuoto

Muna.

Elinympäristö

Lauhahiipijä esiintyy Oulun korkeudelle asti yleisenä ja usein hyvinkin runsaana monenlaisilla ruohostomailla – niityillä, hylätyillä pelloilla, avohakkuilla ja pellonpientareilla. Laji ei siten ole elinympäristönsä suhteen vaativa. Se välttelee lähinnä sulkeutuneita metsiä ja tiiviisti rakennettuja alueita.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Lauhahiipijän toukat syövät monenlaisia yleisenä esiintyviä heiniä, joten lajilla ei ole pulaa sopivista lisääntymisalueista. Laji onkin levinnyt eteläisessä Suomessa lähes jokaiselle niitylle ja pellonpientareelle. Lauhahiipijä viihtyy kaikenlaisissa avoimissa elinympäristöissä, joissa on runsaasti erilaisia heinäkasveja toukille ja edes jonkin verran mesikasveja aikuisille.

Maatalous

Lauhahiipijä on peltoalueilla yksi keskikesän runsaimmista päiväperhosista. Toisin kuin useimmat muut niittyjen perhoset, se pystyy lisääntymään myös pellonpientareilla, hylätyillä pelloilla ja monivuotisilla kesannoilla. Laji on hyötynyt maatalouden luomista elinympäristöistä, ja se selviää varsin hyvin myös tämän päivän tehokkaasti viljellyssä peltomaisemassa.

Kotipihan luontoteot

Lauhahiipijä ei tarvitse erityisiä suojelutoimia, mutta sen kantoja voi tukea monin tavoin kodin tai mökin pihapiirissä. Laji on kiitollinen jo siitä, että jätät osan nurmesta leikkaamatta ja niität sen vasta loppukesällä. Näin perhosen toukat ehtivät asettua rauhassa talvehtimaan. Kylvämällä perustetut niittylaikut ovat lajille vielä mieluisampia.

Tiesitkö tämän?

Etelänhiipijä (Thymelicus sylvestris) on ulkonäöltään suuresti lauhahiipijää muistuttava lähilaji, joka esiintyy yleisenä jo Virossa. Varmimmin lajit erottaa tuntosarvien nupin väristä. On odotettavissa, että etelänhiipijä leviää lähitulevaisuudessa maahamme. Tälle on esteenä vain Suomenlahti, sillä etelänhiipijä on ympäristövaatimuksiltaan yhtä joustava kuin lauhahiipijä.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.