Keltavahvero

Kaikkien tuntema keltavahvero on pienehkö–keskikokoinen, kokonaan keltainen sieni.

Yleinen Etelä-Suomessa, pohjoisessa harvinainen (LC).

LAKKI on suppilomainen, jopa trumpettimainen ja paksumaltoinen. Lakin reunat ovat pitkään alaskääntyneet. Lakki on vanhemmiten aaltoinen ja epäsäännöllinen. Vaaleankeltainen lakin pinta haalistuu vanhemmiten. ALAPINTA on matalien helttamaisten poimujen peittämä. Lakin väriset poimut (itiölava) ovat johteisia, harjumaisia ja haaroittuvia. JALKA on lakin värinen tai hieman vaaleampi, usein paksu ja täyteinen, tyveä kohti suippeneva. MALTO on kiinteän kellanvalkoista ja paksua. HAJU on voimakas, mutta miellyttävä. MAKU on mieto tai hieman kirpeä.

Itiöt ovat 7–8 x 5–5,5 um, leveän soikeita ja sileitä.

Kasvaa niin lehdoissa kuin tuoreissa tai kuivissa kangas- ja sekametsissäkin kesäkuusta syyskuulle, joskus myös lokakuussa. Sieniä löytää usein aukeammilta paikoilta, kuten polkujen ja metsäteiden varsilta.

Ainakin koivujen mykorritsasieni.

Kauppasienilaji. Keltavahvero on monin tavoin erinomainen ruokasieni. Sieni on hyvän makuinen, satoisa, monesti toukaton ja tuoreenakin hyvin säilytystä kestävä. Itiöemät on helppo havaita maastosta ja sieni tuottaa samalla paikalla satoa vuodesta toiseen. Lisäksi sieni on yksi helpoiten tunnistettavista ja käytännössä mahdoton sekoittaa mihinkään myrkylliseen sieneen. Keltavahvero ei tarvitse esikäsittelyä ja on parhaimmillaan tuoreena käytettynä. Sienet kannattaa säilöä pakastamalla ja ne sopivat sellaisenaan monenlaisiin sieniruokiin. Keltavahvero ei ole helttasieni vaan kuuluu suppilo-, kosteikkovahveron ja mustatorvisienen lailla kääväkkäiden muotoryhmään. Sienestä tunnetaan myös valkoinen albiinomuoto, joka on ruokasienenä yhtä hyvä. — Muita samankaltaisia lajeja: VALEVAHVERO (Hygrophoropsis aurantiaca) on ainoa yleisenä kasvava keltavahveroon sekoitettavissa oleva sieni. Valevahverolla on kuitenkin oikeat heltat, väritys on oranssimpi ja sieni on selvästi hennompi. Valevahverokin on syötävä, mutta purukumimaisen mauton ja sitkeä. Lounais-Suomessa harvinaisena kasvava KALVASVAHVERO (C. pallens) on keltavahveroa tukevampi ja sen lakki on päältä vaalea, valkoiseen vivahtava, ja alapinta on munankeltainen. Maultaan laji on keltavahveron veroinen.