Keltamatara
(sv: gulmåra)
Galium verum
Yleiskuvaus
Levinneisyys Suomessa
Paikoin yleinen Etelä-Suomessa, harvinaisena Kainuuseen asti pohjoisessa.
Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Koko
20–60 cm.
Varsi
Varsi pysty, vankka, liereä, vain tyviosasta nelisärmäinen, yläosasta hienokarvainen.
Lehti
Kiehkurassa on tavallisesti kahdeksan lehteä. Lehtilapa 15–30 mm, neulasmainen, kiiltävä, laidoilta selvästi taakäänteinen, alta valkokarvainen.
Juuri
Juuri punertava.
Kukka
Kukinto laaja, kapean kartiomainen, tiheäkukkainen kerrannaisviuhko. Kukat kaksineuvoisia, verhiö surkastunut, teriö neliliuskainen, ratasmainen,noin 3 mm leveä, keltainen, kukat tuoksuvia.
Hedelmä ja siemen
Hedelmykset 1–1,5 mm, sileitä, kaljuja, mustia.
Kukinta-aika
Kukkii loppukesällä (VII–IX).
Pölytys
Hyönteispölytteinen.
Elinympäristö
Kedoilla, paahteisilla kallioilla, ulkosaariston nummilla ja katajikoissa, tienvarsilla.
Lisätiedot
Eliöryhmät
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 VU - vaarantuneet
2010 VU - vaarantuneet
2000 VU - vaarantuneet
Säädökset
Uhanalaiset lajit (LSA 2023/1066, liite 6)
Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo
VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)
Tämä on vanhentunut luettelo joka on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
