Keltamatara

(sv: gulmåra)

Galium verum

Yleiskuvaus

Levinneisyys Suomessa

Paikoin yleinen Etelä-Suomessa, harvinaisena Kainuuseen asti pohjoisessa.

Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.

Koko

20–60 cm.

Varsi

Varsi pysty, vankka, liereä, vain tyviosasta nelisärmäinen, yläosasta hienokarvainen.

Lehti

Kiehkurassa on tavallisesti kahdeksan lehteä. Lehtilapa 15–30 mm, neulasmainen, kiiltävä, laidoilta selvästi taakäänteinen, alta valkokarvainen.

Juuri

Juuri punertava.

Kukka

Kukinto laaja, kapean kartiomainen, tiheäkukkainen kerrannaisviuhko. Kukat kaksineuvoisia, verhiö surkastunut, teriö neliliuskainen, ratasmainen,noin 3 mm leveä, keltainen, kukat tuoksuvia.

Hedelmä ja siemen

Hedelmykset 1–1,5 mm, sileitä, kaljuja, mustia.

Kukinta-aika

Kukkii loppukesällä (VII–IX).

Pölytys

Hyönteispölytteinen.

Elinympäristö

Kedoilla, paahteisilla kallioilla, ulkosaariston nummilla ja katajikoissa, tienvarsilla.

Lisätiedot

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 VU - vaarantuneet

2010 VU - vaarantuneet

2000 VU - vaarantuneet

Säädökset

Uhanalaiset lajit (LSA 2023/1066, liite 6)

Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo

VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471)

Tämä on vanhentunut luettelo joka on korvattu uudella vuonna 2021. Luonnonsuojeluasetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.