Keltahapero

Keltahapero on keskikokoinen, lakiltaan kirkkaankeltainen hapero, joka vanhetessaan ja vahingoitettaessa harmaantuu selvästi.

Hyvin yleinen koko Suomessa (LC).

LAKKI on kirkkaan sitruunankeltainen, vanhemmiten haalistuva, tahmea ja reunasta hiukan uurteinen. Aluksi kupera lakki laakenee vanhemmiten ja on lopulta keskeltä kuopalla. HELTAT ovat aluksi valkoiset, aikaa myöten kermankellertävät ja ruskeatäpläiset, lopulta harmaantuvat. JALKA on tasapaksu ja solakka. Valkea jalka harmaantuu vanhemmiten ja kosketuskohdista. MALTO on haurasta ja valkoista, mutta muuttuu vanhemmiten ja vahingoittuneista kohdista hitaasti harmaaksi. HAJU on heikko. MAKU on mieto, pähkinäinen.

Itiöt ovat 7–9 x 6–7 um, miltei pallomaisia, pintakuvio on hienopiikkistä, amyloidi.

Kasvaa ranta- ja sekametsissä, kosteissa koivikoissa, laidunmetsissä, puistoissa, polkujen varsilla ja tunturikoivikoissa, niin karikkeella, sammalikossa kuin ruohikossa kesäkuusta syyskuulle.

Kauppasienilaji. Keltahapero on erinomaisen makuinen ja runsassatoinen ruokasieni, joka tuottaa itiöemiä jo keskikesästä lähtien. Valitettavan usein sienet ovat kuitenkin toukkaisia. Sieni muuttuu ruuaksi valmistettaessa harmaaksi. Sieni ei tarvitse esikäsittelyä ja sienet voi säilöä pakastamalla tai viipaleina kuivaamalla. — Muita samankaltaisia lajeja: Keltahaperoa muistuttaa lähinnä MUNAHAPERO (R. lutea), joka on yleensä pienemmän kokoinen, sen heltat ovat munankeltaiset ja jalka ei vanhemmiten harmaannu. Munahapero kasvaa yleisehkönä lehti- ja sekametsissä, hakamailla ja puistoissa koivun ja kuusen seurassa, usein yksittäin. Myös SINAPPIHAPERO (R. ochroleuca) muistuttaa jossain määrin keltahaperoa. Sinappihaperonkin malto harmaantuu, mutta sen lakki on okranvärinen tai valjunkeltainen ja se kasvaa melko harvinaisena Etelä-Suomen lehdoissa ja kosteissa kuusikoissa kuusen juurisienenä. Molemmat lajit ovat syötäviä. Itse asiassa mikään Suomessa kasvava haperolaji ei ole myrkyllinen, osa vain on niin kirpeän makuisia, ettei niitä suositella syötäväksi. Joskus kärpässieniä luullaan haperoiksi (eniten keltahaperoa muistuttaa keltakärpässieni (A. citrina), mutta myrkyllisillä kärpässienillä on jalassa rengas, tuppi pullistuneen jalan tyvellä sekä irtotyviset heltat, joten huolellisella poimijalla ei tunnistusongelmia ole.