Kangasperhonen on helppo tunnistaa siipien alapintojen hohtavan vihreästä väristä.

Kuva: J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Siipien yläpinnat ovat ruskeat. Kuluneilla yksilöillä myös alapinnat käyvät ruskeiksi, mitä enemmän siipisuomuja irtoaa.

Kuva: M. Virtala, Creative Commons Vapaa 4.0
Kangasperhonen on kevään aikaisimpia päiväperhosia. Etelärannikolla ensimmäisiä yksilöitä voi tavata jo huhtikuun puolella.

Kuva: J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Kangasperhonen elää monenlaisissa metsissä. Runsaimmillaan se esiintyy valoisilla, karuilla mäntykankailla ja rämeillä. Lajia näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla ja tienvarsilla.

Kuva: J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Kangasperhonen

(sv: grönsnabbvinge)

Callophrys rubi

Jos tämän, maamme runsaimman perhosen tekisi kankaasta, tulisi kankaan olla yksivärisen ruskeaa ja alapuolelta hohtavan vihreää.

Tunnistaminen

Ruskea perhonen, joka muuttuu siipien ollessa supussa vihreäksi. Se on helppo tunnistaa siipien alapintojen hohtavan vihreästä väristä. Kuluneilla yksilöillä myös alapinnat käyvät ruskeiksi, mitä enemmän siipisuomuja irtoaa. Koiras ja naaras ovat samannäköisiä.

Elintavat

Lentoaika

Aikuistalvehtijoiden ohella kevään aikaisimpia päiväperhosia. Etelärannikolla ensimmäisiä yksilöitä voi tavata jo huhtikuun puolella, toukokuun alkupuoliskolla jo laajalti. Lento jatkuu juhannuksen tienoille asti. Syyskesällä tavataan harvoin toisen sukupolven yksilöitä.

Ravintokasvit

Toukkien yleisimpiä ravintokasveja ovat mustikka ja juolukka, mutta niille kelpaa myös mm. kanerva, vadelma ja hiirenvirna. Sopivaa ravintoa on metsissämme runsaasti tarjolla.

Elinympäristö

Kangasperhonen elää monenlaisissa metsissä. Runsaimmillaan se esiintyy valoisilla, karuilla mäntykankailla ja rämeillä. Lajia näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla ja tienvarsilla. Se välttelee varjoisia metsien sisäosia.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Kangasperhonen on maamme ehkä runsaslukuisin päiväperhonen, jota tapaa yleisenä kaikenlaisissa havumetsissä ja puustoisilla soilla. Se puuttuu vain pohjoisimmasta Lapista. Metsätalous tai soiden ojittaminen eivät ole havaittavasti vaikuttaneet lajin runsauteen, ja se menestyy mainiosti nykyisissä talous metsissäkin. Ennusteiden mukaan myöskään ilmastonmuutos ei lajiin juuri vaikuta, korkeintaan siten että se levinnee myös maamme pohjoisimpiin osiin.

Tiesitkö tämän?

Kangasperhosen alapintojen vihreä väri on aikuisille perhosille harvinainen ominaisuus. Kangasperhosenkaan siivet eivät ole oikeasti vihreän väripigmentin peittämiä, vaan kyse on siipiä peittävien suomujenrakenteesta. Siipisuomujen aaltomainen pintarakenne suodattaa niiltä heijastuvan valon siten, että vain vihreä aallonpituus heijastuu ulos. Jos siivelle pudottaa pisaran öljyä, valon taittuminen muuttuu ja siipi näyttää tummalta. Vastaavasti vanhoilta yksilöiltä siipisuomut ovat monesti kuluneet pois, jolloin vihreä väri katoaa.