Kangashapero
(sv: tegelkremla)
Russula decolorans
Yleiskuvaus
Kangashapero on keskikokoinen, männiköiden oranssinpunainen hapero, joka vanhetessaan ja vahingoittuessaan harmaantuu selvästi.
Levinneisyys Suomessa
Hyvin yleinen koko Suomessa (LC).
Itiöemä
LAKKI on oranssin- tai tiilenpunainen, vanhemmiten haalistuva. Aluksi puolipallomaisen kupera lakki laakenee vanhemmiten ja on lopulta keskeltä hieman kuopalla. Tahmea ja sileä lakki on reunasta hiukan uurteinen. HELTAT ovat aluksi valkoiset, aikaa myöten kellertävät ja ruskeatäpläiset, lopulta harmaantuvat. JALKA on tasapaksu ja valkea, joka harmaantuu vanhemmiten ja kosketuskohdista. MALTO on haurasta ja valkoista, mutta muuttuu vanhemmiten ja vahingoittuneista kohdista hitaasti harmaaksi. Vanhat ja kuivuvat sienet harmaantuvat kokonaan. HAJU on heikko. MAKU on mieto tai hieman kirpeä.
Itiöt
Itiöt ovat 10–14 x 9–12 um, miltei pallomaisia, pintakuvio on karkeapiikkistä, amyloidi.
Elinympäristö
Kasvaa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, rämeillä ja kalliomänniköissä ja myös tunturikoivikoissa heinäkuusta syyskuulle.
Lisätiedot
Kauppasienilaji. Kangashapero on satoisimpia ruokasieniämme. Valitettavan usein sienet ovat kuitenkin toukkaisia. Sieni muuttuu käsiteltäessä ja vanhemmiten harmaaksi. Kangashapero ei tarvitse esikäsittelyä ja tuoreen sienen lievä kirpeys katoaa ruuaksi valmistettaessa. Sienet voi säilöä pakastamalla tai viipaleina kuivaamalla. — Muita samankaltaisia lajeja: Kauppasieni ISOHAPERON (R. paludosa) väritys voi joskus olla lähellä kangashaperoa, mutta isohapero ei harmaannu. Toisinaan lakiltaan melko samanvärinen ISONUHRUHAPERO (R. vinososordida) harmaantuu, mutta lievemmin kuin kangashapero, ja sen heltat ovat vanhemmiten okrankellertävät. Isonuhruhapero kasvaa yleisenä lehdoissa, kangasmetsissä ja tuoreissa koivikoissa. Laji on syötävä. Koivuvaltaisista metsistä ja puistoista voi löytää yleisehkön KOIVUNPUISTOHAPERON (R. fontqueri), jolla myös lakin väritys voi olla lähellä kangashaperon väritystä. Se ei kuitenkaan harmaannu. Mikään Suomessa kasvava haperolaji ei ole myrkyllinen, osa vain on niin kirpeän makuisia, ettei niitä suositella syötäväksi.
Eliöryhmät
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.
