Kalalokki
(sv: fiskmås, en: Mew Gull)
Larus canus
Tunnistaminen
Kalalokki on hyvin yleinen, harmaalokkia pienempi lokkilaji. Sillä on vaaleanharmaa selkä, mutta muuten se on lähes kokonaan valkoinen. Kalalokin jalat ja nokka ovat keltaiset ja sen siiven kärkiosa on musta, jossa on runsaasti valkeata. Harmaalokkiin verrattuna kalalokki on pienempi, sirompi ja sillä on pyöreämpi pää. Kalalokin silmä on tumma, kun harmaalokilla se on valkea.
Elintavat
Elintavat
Kalalokki on kaikkiruokainen.
Havaintoaika
Kalalokkia voi havaita lähes vuoden ympäri, sillä osa talvehtii Suomessa ja osa muualla Euroopassa. Muuttavat yksilöt saapuvat keväällä maalis-huhtissa ja lähtevät lokakuun tienoilla.
Elinympäristö
Viihtyy saaristossa, rannikolla, järvillä ja soilla ja ruokailee usein pelloilla.
Lisätiedot
Tiesitkö tämän?
Kalalokit voivat kerääntyä suurina määrinä loppukesästä saalistamaan kosiolennollaan olevia muurahaisia. Heikkotuulisina loppukesän iltapäivinä lokkien parveilu alle sadan metrin korkeudessa on merkki muurahaisten lentoajasta.
Viitteet
Kalalokki. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry. Hangon lintuaseman aineisto: päiväsummat. [https://tun.fi/HR.2931] [Viitattu 2025-01-15 ]
Laji.fi lajikuvaukset
Pertti Koskimies: Linnut – Lajiopas. 2020. Readme.fi
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Eliöryhmät
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
EU:n lintudirektiivin II/B-liite
Lajit, joiden metsästäminen voidaan sallia Suomessa (jäsenmailla omat luettelot), mikäli kansallinen lainsäädäntö sallii sen. Jäsenvaltioiden on varmistettava ettei metsästys vaaranna lajin suojelutoimenpiteitä niiden levinneisyysalueella.