Käkeä näkee harvoin. Sen havaitsee helposti koiraan kuk-kuu-laulusta.

Kuva Andy Morffew CC BY-SA 4.0
Kaikki käet ovat kasvaneet toisen lintulajin pesässä kasvattiemojen hoidossa.

Mark Kilner, One from the archives. Creative Commons BY-NC-SA-2.0

Käki

(sv: gök, en: Common Cuckoo)

Cuculus canorus

Käen kukunta tuo kesän! Kukkuva koiras kaipailee puolisoa. Naaras munii usein leppälinnun pesään, jossa suuri käenpoikanen puskee muut pois – ja saa näin täyden palvelun kasvattiemoilta.

Tunnistaminen

Käki on hyvin pitkäpyrstöinen ja kapeasiipinen, haukkamainen lintu. Käkiä on kahdenvärisiä: sinertävän harmaita ja punaruskeita. Vaaleassa vatsassa on tiheästi poikkijuovitusta. Käen havaitsee helpoimmin koiraan toistamasta kuuluvasta kuk-kuu-laulusta.

Elintavat

Ravintona suuret hyönteiset ja muut selkärangattomat.

Elinympäristö

Käki viihtyy kaikenlaisissa metsissä, jopa tunturikoivikossa, ja puuttuu lähinnä avotuntureilta sekä ulkosaaristosta. Käki on loinen, naaras munii aina tietyn lintulajin pesään, jolloin isäntälajin vanhemmat hautovat ja ruokkivat käen poikasen. Pitkänmatkan muuttaja viettää talvet trooppisessa Afrikassa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ilmastonmuutos

Käki on runsastunut Suomessa, mutta vähentynyt voimakkaasti monissa Euroopan maissa. Ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi käen esiintymiseen sen isäntälajien kautta, ja pesäloiselle pesinnän ajoittaminen on erityisen tärkeää. Nyt monet käen isäntälajeista ovat ilmaston lämpenemisen myötä aikaistaneet kevätmuuttoaan ja pesintöjen aloitusta. Käen on vaikeampi kiriä aikaistunutta kevättä kiinni, sillä se on pitkänmatkan muuttaja. Käen runsastumisen syitä Suomessa ei ole tutkittu, ehkä poikaset selviävät paremmin hengissä lämpenemisen ansiosta.

Ulkomaiden tilanne

Talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varsilla käkeä uhkaavat elinympäristömuutokset, kuten sopivien ruokailupaikkojen väheneminen mm. maatalouden muutosten vuoksi sekä maailmanlaajuinen hyönteiskato.

Tiesitkö tämän?

Käki on Suomen linnuston ainoa pesäloinen. Käeltä tunnetaan useita kymmeniä eri isäntälajeja, joita ovat esimerkiksi leppälintu, niittykirvinen, västäräkki, rautiainen ja järripeippo. Naaraskäki munii aina saman lajin pesään, jonka huostassa se on itse kasvanut.

Miksi sitten toisen lajin vanhemmat ruokkivat vieraan lajin poikasta? Kuoriutunut käen poikanen puskee vaistonsa ohjaamana muut munat ja poikaset ulos pesästä. Käki on pesän ainoa poikanen, jonka suuri punainen ruokaa kerjäävä suu viestii emoille: ruokaa tänne ja heti! Käen poikanen kasvaa lopulta paljon suuremmaksi kuin kasvattivanhemmat, mutta kerjäävän käen punainen kita huijaa vanhempia ruokkimaan käkeä, kunnes se on täysikasvuinen.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

2019 LC - elinvoimaiset

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 NT - silmälläpidettävät

Säädökset

Ei säädöksiä.

Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

Miten runsaudet on laskettu?
Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.

Muuttajamäärien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin muuttavaa yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Kuvaajan avulla voit hahmottaa esimerkiksi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muuttajamäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina
Paikallisten määrien keskiarvot: Kuvaaja näyttää, kuinka monta tarkastelemasi lajin paikallista yksilöä on keskimäärin havaittu Hangon lintuasemalla tiettynä kalenteripäivänä. Asemalla paikallisiksi linnuiksi tulkitaan esimerkiksi alueella pesivät linnut ja Uddskatanilla muuton aikana levähtävät linnut. Kuvaajan avulla voit hahmottaa tarkastelemasi lajin keskimääräisen kevät- ja syysmuuton ajoittumisen.

Kuvaajan arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä. Jotta kuvaajaa olisi helpompi tarkastella, esitetään arvot viiden päivän keskiarvoina.
Runsauksien muutokset: Kuvaajassa tarkastellaan miltä lajin yksilömäärät ja muuttoajat näyttävät eri ajanjaksoilla 1979-1999, 2000-2009, 2010-2019 ja 2020-. Vertaamalla eri väristen käyrien huippuja, voit tutkia onko lajin muuttoajankohta siirtynyt ja onko lajin runsaudessa tapahtunut muutoksia.

Kuvaajassa esitetään lajin päiväkohtaiset muuttajien ja paikallisten keskirunsaudet Hangon lintuasemalla kolmella eri aikajaksolla. Päiväkohtaiset arvot on laskettu jakamalla kalenteripäivän muutto- ja paikallismäärien summat kyseisen kalenteripäivän havaintopäivämäärien lukumäärällä.
Muuton ajoittumisen mediaanipäivämäärä: Mediaani kuvaa lajin muutonajoituksen puoliväliä eli päivämäärää, jolloin puolet lajin yksilöistä on havaittu kevät- tai syysmuuttokaudella Hangon lintuasemalla. Eri ajanjaksojen mediaaneja tarkastelemalla on helpoin hahmottaa, onko lajin kevät- tai syysmuutto aikaistunut tai viivästynyt.

Lajista ja sen muuttokäyttäytymisestä riippuen, mediaani lasketaan joko muutto- tai paikallisaineistosta tai näiden yhdistelmästä.

Äänet: Sean Ronayne, XC611074. Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0