Juhannuskimalaista voi tavata Lounais-Suomessa kukkarikkailla niityillä ja pientareilla.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Juhannuskimalaisella on pitkä kieli. Se suosii syvätorvisia mesikasveja kuten apiloita ja virnoja.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Juhannuskimalainen on kellanruskean karvoituksen peittämä ja siksi erinäköinen kuin kimalaiset yleensä. Kuvassa kuningatar.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0

Juhannuskimalainen

(sv: backhumla, en: Brown-banded carder bee)

Bombus humilis

Aiemmin yleinen kellanruskean karvoituksen peittämä kimalainen kärsii niittyjen vähenemisestä.

Tunnistaminen

Juhannuskimalainen on kauttaaltaan kellanruskean karvoituksen peittämä ja eroaa siten väritykseltään tyypillisistä kimalaisista. Keskiruumiin karvoitus on selän puolelta kauniin oranssia, kyljiltä vaaleankeltaista. Takaruumiin tyviosan karvoitus on tummemman ruskeaa ja kärkiosan vaaleamman keltaista. Naaras ja koiras ovat saman värisiä.

Muistuttaa joitakin erakkomehiläisiä ja on sekoitettavissa myös peltokimalaisen vaaleaan värimuotoon, jolla on takaruumiissa jonkin verran mustia karvoja (juhannuskimalaisella ei lainkaan).

Elintavat

Lentoaika Myöhäinen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle vasta toukokuun lopulta alkaen. Työläiset ovat runsaimmillaan heinäkuun jälkipuoliskolla.

Ravintokasvit Pitkäkielinen laji, joka suosii syvätorvisia mesikasveja kuten apiloita ja virnoja.

Elinympäristö

Lajia esiintyy lähinnä Lounais-Suomessa melko harvalukuisena kukkarikkailla niityillä ja pientareilla. Tekee pesänsä tavallisesti sammaltuppaaseen tai myyränpesään.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Juhannuskimalaisella on useimpia muita kimalaisia pidempi kieli, minkä vuoksi se suosii syvätorvisia mesikasveja, kuten apiloita ja virnoja. Se on siten ravinnonkäytöltään erikoistuneempi kuin useimmat muut kimalaislajit. Juhannuskimalainen pysyttelee avoimilla niityillä ja pientareilla, eikä juuri mene metsien sisäosiin. Juhannuskimalainen on niityille erikoistunut laji, joka on kärsinyt niittyjen vähenemisestä.

Maatalous

Juhannuskimalainen ja monet muut pölyttäjät ovat vanhakantaisen maatalouden seuralaisia. Lukuisat pölyttäjälajit vaativat elinympäristökseen perinteiseen luonnonlaidunnukseen käytettyjä niittyjä ja hakamaita. Laiduntavat eläimet ovat pitäneet poissa puut, pensaat ja kookkaat heinät ja tarjonneet tilaa monipuoliselle kukkakasvillisuudelle. Nykyään laiduneläimiä pidetään lähinnä rehuarvoltaan paremmilla peltonurmilla. Entiset laidunniityt on joko metsitetty tai jätetty pusikoitumaan. Niittyjen määrät ovat vähentyneet suuresti, samoin niitä tarvitsevat kasvit ja hyönteiset.

Tiesitkö tämän?

1900-luvun alussa juhannuskimalainen oli vielä yleinen laajalti Etelä-Suomessa. Sittemmin se taantui selvästi ja käytännössä katosi kaikkialta muualta paitsi Varsinais-Suomesta. Laji on 2000-luvun aikana taas hieman runsastunut sekä laajentanut levinneisyyttään Uudenmaan suuntaan. Tämä johtunee ilmaston lämpenemisestä, joka on hyödyttänyt montaa muutakin pölyttäjälajia. Juhannuskimalaisen suosimien niittyjen määrä on kuitenkin edelleen laskussa. Juhannuskimalainen onkin edelleen harvinainen ja luokiteltu uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettäväksi.