Isohirvenjäkälä
(sv: islandslav)
Cetraria islandica subsp. islandica
Yleiskuvaus
Levinneisyys Suomessa
Yleinen koko maassa.
Kasvumuoto
Pystykasvuinen pensasjäkälä.
Koko
5–15 cm.
Sekovarsi
Liuskat litteitä, melko leveitä, 2–10 mm, enemmän tai vähemmän kourumaisia. Yläpinta ruskea, usein punertava tai vihertävänruskea, kiiltävä. Alapinta yläpintaa vaaleampi, usein vihertävänharmaa, liuskojen lahoavat tyvet usein viininpunaiset. Alapinnalla yleensä runsaasti vaaleita, viiru- tai laikkumaisia valehuokosia (pseudokyfellejä). Ei jäkälämuruja (soredioita) eikä kuorellisia ulokkeita (isidioita), mutta liuskojen reunoilla runsaasti tummina tappeina näkyviä kuromapulloja (pyknidioita).
Itiöemä
Kotelomaljat melko tavallisia, kehittyvät leveiden liuskankärkien yläpinnoille. Itiölava ruskea.
Itiöt
Itiöt yksisoluiset, värittömät.
Leväosakas
Viherlevä (Trebouxia).
Elinympäristö
Maajäkälä, erityisesti kuivissa kangasmetsissä, kalliometsissä ja tunturikankailla.
Kasvualusta
Kivennäismaalla ja kangasturpeella, lahokannoilla ja maapuilla. Harvoin epifyyttinä, lähinnä kookkaiden katajien tyvirungoilla.
Lisätiedot
Isohirvenjäkälää on käytetty ravintona erityisesti Islannissa, Pohjois-Norjassa ja Suomessakin pula-aikoina. Ensin kitkerät jäkäläaineet poistettiin liottamalla jäkälää lipeässä tai soodassa pari päivää. Valmiista jäkäläjauheesta keitettiin puuroa tai sitä käytettiin petun tapaan leipäjauhojen jatkeena.
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.
