Isohirvenjäkälä

(sv: islandslav)

Cetraria islandica subsp. islandica

Yleiskuvaus

Levinneisyys Suomessa

Yleinen koko maassa.

Kasvumuoto

Pystykasvuinen pensasjäkälä.

Koko

5–15 cm.

Sekovarsi

Liuskat litteitä, melko leveitä, 2–10 mm, enemmän tai vähemmän kourumaisia. Yläpinta ruskea, usein punertava tai vihertävänruskea, kiiltävä. Alapinta yläpintaa vaaleampi, usein vihertävänharmaa, liuskojen lahoavat tyvet usein viininpunaiset. Alapinnalla yleensä runsaasti vaaleita, viiru- tai laikkumaisia valehuokosia (pseudokyfellejä). Ei jäkälämuruja (soredioita) eikä kuorellisia ulokkeita (isidioita), mutta liuskojen reunoilla runsaasti tummina tappeina näkyviä kuromapulloja (pyknidioita).

Itiöemä

Kotelomaljat melko tavallisia, kehittyvät leveiden liuskankärkien yläpinnoille. Itiölava ruskea.

Itiöt

Itiöt yksisoluiset, värittömät.

Leväosakas

Viherlevä (Trebouxia).

Elinympäristö

Maajäkälä, erityisesti kuivissa kangasmetsissä, kalliometsissä ja tunturikankailla.

Kasvualusta

Kivennäismaalla ja kangasturpeella, lahokannoilla ja maapuilla. Harvoin epifyyttinä, lähinnä kookkaiden katajien tyvirungoilla.

Lisätiedot

Isohirvenjäkälää on käytetty ravintona erityisesti Islannissa, Pohjois-Norjassa ja Suomessakin pula-aikoina. Ensin kitkerät jäkäläaineet poistettiin liottamalla jäkälää lipeässä tai soodassa pari päivää. Valmiista jäkäläjauheesta keitettiin puuroa tai sitä käytettiin petun tapaan leipäjauhojen jatkeena.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.