Hieskoivu

(sv: glasbjörk)

Betula pubescens

Yleiskuvaus

Levinneisyys Suomessa

(metsä)hieskoivu (ssp. pubescens) on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, tunturikoivu (ssp. czerepanovii) on yleinen Lapissa.

Kasvumuoto

Kausivihanta puu.

Koko

8–20 m korkea.

Varsi

Yksi- tai monirunkoinen. Kuori sileä, valkoinen–kellertävä–ruskea, ei paksua tummaa tyvikaarnaa. Vuosikasvaimet karvaisia, nystyttömiä. Uloimpien haarojen kärkiosat joskus riippuvia.

Lehti

Lehdet kierteisesti, lehtilapa ehyt, 1,5–6 cm, puikea, lyhytsuippuinen, sahalaitainen.

Kukka

Yksikotinen, lehtien puhjettua kukkiva. Kukinto lukuisten 2- tai 3-kukkaisten pikkuviuhkojen muodostama norkko. Kukat yksineuvoisia, pieniä, kehättömiä tai kehä vähäinen, hede- ja emikukat eri norkoissa.

Hedelmä ja siemen

Hedelmä siivekäs, pieni, litteä pähkylä. Pähkylä kärjestä karvainen, siivet pähkylän levyiset. Hedelmänorkot hedelmien varistessa hajoavia.

Kukinta-aika

Kukkii alkukesällä (V–VI).

Pölytys

Tuulipölytteinen.

Elinympäristö

Metsissä, soilla, rannoilla, peltojen ja teitten reunoilla, myös koristepuu.

Lisätiedot

Hieskoivun ja tunturikoivun välimuodot ovat yleisiä Pohjois-Suomessa.

Eliöryhmät

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2010 NE - arvioimatta jätetyt

Säädökset

Putkilokasvien toiminnallinen monimuotoisuus – SUMI-hankkeessa 2022 laadittu luettelo

Vuorovaikutussuhteet

Suruvaippa

(-+) kasvi-kasvinsyöjä

Hieskoivu on suruvaipan toukkien ravintokasvi.