Takaisin listaukseen

  • niittyhepokatti – Decticus verrucivorus

    Biopix, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • kanervatöpökatti – Metrioptera brachyptera

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • lehtohepokatti – Tettigonia viridissima

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • idänhepokatti – Tettigonia cantans

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • paahdehepokatti – Platycleis albopunctata

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0

  • heinätöpökatti – Roeseliana roeselii

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • idänhepokatti – Tettigonia cantans

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • niittyhepokatti – Decticus verrucivorus

    Biopix, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • pensashepokatti – Pholidoptera griseoaptera

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • kanervatöpökatti – Metrioptera brachyptera

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • kaislahepokatti – Conocephalus dorsalis

    Biopix, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • kaislahepokatti – Conocephalus dorsalis

    Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

  • puistohepokatti – Leptophyes punctatissima

    Kujala, Tapio, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0

Hepokatit

(sv: vårtbitare)

Tettigoniidae sp.

Yleiskuvaus

Hepokatit (Tettigoniidae) ovat keskikokoisia – suuria suorasiipisiin (Orthoptera) kuuluvia hyönteisiä. Ne eroavat muista suorasiipisistä mm. tuntosarvien ja naaraiden munanasettimen perusteella. Hepokattien pääväri on yleensä vihreä tai ruskea, tosin väritys voi vaihdella myös lajien sisällä. Monien muiden suorasiipisten tavoin hepokateilla on myös takajaloista kehittyneet voimakkaat hyppyjalat.

Hepokattien tuntosarvet ovat ohuet ja ruumista pidemmät, toisin kuin esim. heinäsirkoilla. Naarailla takaruumiin päässä oleva munanasetin on selvästi ulkoneva, sapelimainen tai sirppimäinen. Useimpien lajien koiraat sirittävät (heinäsirkoista poiketen) hankaamalla peitinsiipien takareunoja vastakkain. Isommilla lajeilla ääni voi yltyä kovaksikin. Hepokateilla kuuloelimet sijaitsevat etujaloissa. 

Hepokattien siivet voivat lajista riippuen olla hyvin lyhyet, suomumaiset ja lentokelvottomat, tai jopa ruumista pidemmät. Etusiivet ovat levossakattolaskuisesti. Etummaiset siivet ovat kapeammat ja kovapintaisemmat, takasiivet taas leveät ja hentorakenteisemmat. Joillakin hepokattilajeilla esiintyy pitkäsiipisiä muotoja: normaalisti siipien kärki ulottuisi esim. vain hiukan takaruumiin yli lepoasennossa, mutta pitkäsiipisillä muodoilla siivet ulottuvat selvästi takaruumiin yli. 

Elinympäristö

Hepokatit suosivat yleensä avoimia paikkoja, esimerkiksi niittyjä, ketoja, soita, tienpientareita, pensaikkoja. Idänhepokatti ja lehtohepokatti viihtyvät myös korkealla puussa.

Viitteet

European locus and their ecology: http://www.pyrgus.de/arten_en.php?gruppe=saltatoria , katsottu 1.4.2020

Heimala, V. & Lindqvist, L. 2016: Eläintuntemus: Kurssimoniste. Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 121 s.

Karjalainen, S. 2009: Suomen heinäsirkat ja hepokatit. Tammi. 207 s.