Auroraperhosen takasiipien alapinnat ovat vihreävalkokirjavat. Vain koiraalla on oranssia etusiivissä.

Kuva E. Ervasti
Auroraperhonen talvehtii kotelona ja ensimmäisiä yksilöitä voi nähdä Etelä-Suomessa jo vapun tienoilla. Kuvassa koiras.

Kuva xxx Pvm 150602, FI, N;Lohja
Auroraperhosta näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla, teiden varsilla ja suojaisissa pihapiireissä. Kuvassa naaras.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Auroraperhosnaaraan voi sekoittaa lanttuperhoseen. Takasiipien alapinnan vihreävalkoinen verkkokuviointi on kuitenkin selvä tuntomerkki.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Auroraperhosen toukka syö monenlaisia rikkakasveina pidettyjä kaalikasveja.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Auroraperhonen

(sv: aurorafjäril)

Anthocharis cardamines

Laajalti Euroopassa runsastunut metsänreunojen laji ja helposti tunnistettava perhonen.

Tunnistaminen

Koiras on helppo tunnistaa, sillä sen etusiipien kärjet ovat molemmilta puolilta oranssit. Muuten sekä koiras että naaras ovat pääasiassa valkoisia, mutta takasiipien alapinnat ovat vihreävalkokirjavat.

Elintavat

Lentoaika

Loppukevään ja alkukesän laji. Lähtee lentoon etelässä jopa vapun tienoilla, on kuitenkin runsaimmillaan vasta toukokuun jälkipuoliskolla. Lento jatkuu pitkälle kesäkuuhun, viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä heinäkuussakin.

Ravintokasvit

Toukat syövät monenlaisia kaalinsukuisia kasveja, kuten peltokanankaalia, luhtalitukkaa ja peltotaskuruohoa. Sopivaa ravintoa on siten runsaasti tarjolla pihapiireissä ja metsien reunamilla.

Elinympäristö

Auroraperhonen elää monenlaisissa puoliavoimissa metsissä, etenkin metsien reunamilla ja pienillä aukkopaikoilla, mutta myös teidenvarsilla ja suojaisissa pihapiireissä. Se välttelee laajempia avoimia alueita.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Auroraperhosta tapaa melko yleisenä monenlaisissa metsissä ja niiden reunamilla – kuitenkin usein vain muutamia yksilöitä kerrallaan. Sen levinneisyys kattaa koko maan, joskin Lapissa laji on harvalukuinen. Auroraperhosen toukat syövät monenlaisia kaalinsukuisia rikkakasveja, joten ravinto ei sen esiintymistä rajoita. Laji onkin runsastunut selvästi 2000-luvulla.

Tiesitkö tämän? 

Päiväperhosten runsautta seurataan nykyisin samalla menetelmällä lähes kaikissa Euroopan maissa. Auroraperhosen on havaittu runsastuneen laajalla alueella, mutta selvää syytä tähän ei tunneta. Etenkin niittyjen ja avointen laidunten perhoslajeista useimmat ovat samaan aikaan vähentyneet eri puolilla Eurooppaa.