Auroraperhosen takasiipien alapinnat ovat vihreävalkokirjavat. Vain koiraalla on oranssia etusiivissä.

Kuva E. Ervasti
Auroraperhonen talvehtii kotelona ja ensimmäisiä yksilöitä voi nähdä Etelä-Suomessa jo vapun tienoilla. Kuvassa koiras.

Kuva xxx Pvm 150602, FI, N;Lohja
Auroraperhosta näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla, teiden varsilla ja suojaisissa pihapiireissä. Kuvassa naaras.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Auroraperhosnaaraan voi sekoittaa lanttuperhoseen. Takasiipien alapinnan vihreävalkoinen verkkokuviointi on kuitenkin selvä tuntomerkki.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Auroraperhosen toukka syö monenlaisia rikkakasveina pidettyjä kaalikasveja.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Auroraperhonen

(sv: aurorafjäril)

Anthocharis cardamines

Laajalti Euroopassa runsastunut metsänreunojen laji ja helposti tunnistettava perhonen.

Tunnistaminen

Koiras on helpoimmin tunnistettavia päiväperhosiamme. Molemmat sukupuolet ovat pääasiassa valkoisia, mutta takasiipien alapinnat ovat kauttaaltaan vihreävalkokirjavat.

Koiraalla etusiipien kärjet ovat molemmilta puolilta laajalti oranssit, mikä on varma tuntomerkki. Naaras on yläpinnoiltaan pääasiassa valkoisena helppo sekoittaa lanttuperhoseen. Takasiipien alapinnan vihreävalkoinen verkkokuviointi on kuitenkin selvä tuntomerkki.

Elintavat

Lentoaika

Loppukevään ja alkukesän laji. Lähtee lentoon etelässä jopa vapun tienoilla, on kuitenkin runsaimmillaan vasta toukokuun jälkipuoliskolla. Lento jatkuu pitkälle kesäkuuhun, viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä heinäkuussakin.

Ravintokasvit

Toukat syövät monenlaisia rikkakasveina pidettäviä kaalinsukuisia kasveja, kuten peltokanankaalia, luhtalitukkaa ja peltotaskuruohoa. Sopivaa ravintoa on siten runsaasti tarjolla pihapiireissä ja metsien reunamilla.

Talvehtimismuoto

Talvehtii kotelona.

Elinympäristö

Auroraperhonen elää monenlaisissa puoliavoimissa metsäympäristöissä, etenkin metsien reunamilla ja pienaukoilla. Lajia näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla, teiden varsilla ja suojaisissa pihapiireissä. Se välttelee laajempia avoimia alueita.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Auroraperhosta tapaa melko yleisenä monenlaisissa metsissä ja niiden reunamilla – kuitenkin usein vain muutamia yksilöitä kerrallaan. Sen levinneisyys kattaa koko maan, joskin Lapissa laji on harvalukuinen. Auroraperhosen toukat syövät monenlaisia kaalinsukuisia rikkakasveja, joten ravinto ei sen esiintymistä rajoita. Laji onkin runsastunut selvästi 2000-luvulla.

Tiesitkö tämän? 

Päiväperhosten kantoja seurataan nykyisin samalla menetelmällä lähes kaikissa Euroopan maissa. Auroraperhonen on yksi harvoista lajeista, jonka on havaittu runsastuneen laaja-alaisesti 2000-luvulla. Selvää syytä tähän ei tunneta. Etenkin niittyjen ja avointen laidunalueiden perhoslajeista useimmat ovat samaan aikaan taantuneet eri puolilla Eurooppaa.