Amiraali on suuri ja omaperäisen näköinen perhonen. Mustissa siivissä kulkee oranssi poikkivyö, ja etusiipien kärjissä on valkeita täpliä.

Kuva Linkki CC0 1.0 Yleismaailmallinen
Siivet supussa istuvaa amiraalia on vaikea huomata, sillä takasiivet ovat alta ruskean kirjavat. Aikuiset perhoset ruokailevat monenlaisilla mesikasveilla.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Amiraalit saapuvat meille kesän alussa etelästä ja niiden jälkeläiset lähtevät syksyn tullen etelään kuin muuttolinnut.

Kuva Linkki CC0 1.0 Yleismaailmallinen
Amiraalin toukka syömässä nokkosta. Nokkosen lisäksi toukat syövät ohdakkeita, jotka ovat molemmat hyvin yleisiä kasveja eli ruokaa riittää.

Kuva Anders Albrecht, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0
Amiraalin munia nokkosen varrella. Alkukesällä etelästä Suomeen vaeltavat amiraalit lisääntyvät meillä.

Kuva Kimmo Silvonen, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0

Amiraali

(sv: amiral)

Vanessa atalanta

Kuin muuttolinnut, amiraalit saapuvat meille kesän alussa. Jälkeläiset lähtevät syksyn tullen etelään.

Tunnistaminen

Suuri ja omaperäisen näköinen perhonen. Yläpuolelta siipien pohjaväri on musta. Etusiivissä kulkee vahva oranssi poikkivyö, joka jatkuu takasiipiin oranssina ulkoreunuksena. Etusiipien kärjissä on valkeita täpliä. Siivet supussa istuvaa perhosta on vaikea huomata, sillä takasiivet ovat alta ruskean kirjavat. Alta etusiipien väritys muistuttaa yläpintaa.

Elinympäristö

Yleisimmin amiraaleja näkee avoimilla alueilla, kuten pelloilla sekä pihoissa ja puutarhoissa. Luonteeltaan ne ovat erittäin liikkuvia, ja niitä voi tavata satunnaisesti missä tahansa elinympäristöissä.

Elintavat

Lentoaika
Laji ei pysty talvehtimaan Suomessa, koska sillä ei ole talvehtivaa lepovaihetta. Perhoset siis ovat aktiivisia ja tarvitsevat ravintoa myös talvella. Maahamme alkukesästä vaeltaneet yksilöt saavat täällä jälkeläisiä, jotka syyskesällä suuntaavat muuttolintujen tavoin etelään selvitäkseen talvesta.
Etelästä alkukesällä saapuvien vaeltajien määrät vaihtelevat vuosittain suuresti, riippuen siitä sattuuko sopivaan aikaan olemaan vahvoja eteläisiä ilmavirtauksia. Vaeltajia tulee yleisimmin kesäkuussa. Niiden jälkeläiset ovat runsaimmillaan liikkeellä elokuussa, mutta viivytteleviä yksilöitä tavataan pitkälle syksyyn asti.

Ravintokasvit
Toukat syövät nokkosta ja ohdakkeita. Amiraali on siten ravintonsa suhteen melko valikoiva, mutta sen onneksi näitä kasvilajeja on yleisesti tarjolla. Aikuiset perhoset ruokailevat monenlaisilla mesikasveilla, kuten ohdakkeilla ja apiloilla.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Vaeltava laji

Amiraalia tavataan nykyisin maassamme vakiintuneesti vähintään kohtalaisia määriä, joinakin vuosina runsaastikin. Historiallisesti se on kuitenkin ollut melko vähälukuinen vaeltaja, jota tavattiin aiemmin runsaana vain yksittäisinä vuosina. Ilmastonmuutos on mitä ilmeisimmin auttanut lajia siten, että se pystyy talvehtimaan yhä lähempänä Suomen rajoja. Lajin vuosittaiset havaintomäärät vaihtelevat silti suuresti. Jos alkukesälle ei satu sopivia etelävirtauksia, perhosia saapuu meille vähän ja siten myös kotimainen sukupolvi jää pieneksi.

Tiesitkö tämän?

Amiraaleja saapuu maahamme alkukesällä sopivien eteläisten ilmavirtausten mukana joskus paljonkin. Vähemmän tunnettua on se, että sukulaisensa ohdakeperhosen tavoin amiraaleilla on mitä ilmeisimmin myös ”paluumuuttoa” syyskesällä. Tämä tarkoittaa sitä, että elo-syyskuussa Suomessa varttuneet amiraalit suuntaavat muuttolintujen tavoin etelään, kun sopiva ilmavirtaus osuus kohdalle.