Mantukimalaisen voi nähdä aikaisin keväällä. Kuningattaret lähtevät liikkeelle heti lumien sulettua. Kuvassa kuningatar.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Mantukimalaista näkee usein puutahassa. Sen mesikasveja ovat omena, vadelma ja viinimarjat. Kuvassa koiras.

Kuva Pekka Raukko, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Mantukimalainen

(sv: lundjordhumla, en: White-tailed bumblebee)

Bombus lucorum

Puutarhan tuttu pörrääjä lipaisee mettä omenan ja viinimarjan kukista. Kuningatar lähtee liikkeelle aikaisin keväällä lumien sulettua.

Tunnistaminen

Mantukimalaisella on musta pää, kaksi keltaista vyötä molemmin puolin mustaa vyötärönseutua ja valkoinen takaruumiin kärki.

Mantukimalaisen kaltaisia lajeja on vaikea erottaa toisistaan, siksi niitä käsitellään usein ryhmänä. Kontukimalainen on yksi ryhmän lajeista.

Elintavat

Lentoaika

Aikainen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle heti lumien sulettua. Työläisiä alkaa kuoriutua kesäkuun puolivälistä alkaen, koiraita ja uusia kuningattaria heinäkuussa.

Ravintokasvit

Lyhytkielinen laji, joten se suosii erilaisia matalakukkaisia kasveja, puutarhoissa esimerkiksi omenaa, vadelmaa ja viinimarjoja. Keväisin pajujen vakiovieraita.

Elinympäristö

Tämä yleinen laji elää pihapiireissä, pelloilla ja metsissä. Tekee pesänsä maan alla oleviin myyrän- tai kivenkoloihin.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Luultavasti yleisin ja runsaslukuisin maamme kimalaisista, joka puuttuu vain pohjoisimmasta Lapista. Viihtyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, sekä pihoissa ja taajamissa että pelloilla ja metsissä. Kelpuuttaa pesäpaikakseen monenlaisia maankoloja, ja käyttää ravinnokseen hyvin laajalti erilaisia mesikasveja.

Lajien vuorovaikutus

Kimalaisten pesissä vierailee usein loisia. Ensin loinen tappaa kuningattaren. Sitten se alkaa munia omia muniaan, joista kehittyviä toukkia pesän työläiset hoitavat kuten sisaruksiaan. Kesän edetessä pesästä kuoriutuu enää loiskimalaisia. Katso sivun alta tarkempia tietoja mantuloiskimalaisesta.

Kotipihan luontoteot

Tämän ja muiden kimalaisten elinoloja voi parantaa ylläpitämällä runsaasti kukkivaa puutarhaa, jossa on tarjolla mesikasveja keväästä syyskesään asti – ja tämän lajin kannalta mieluiten matalakukkaisia kasvilajeja. Kannattaa myös jättää osa pihanurmesta ajamatta, jolloin se muuttuu kukkaniityksi, joka niitetään vasta syksyn tullen.

Tiesitkö tämän? 

Mantukimalainen ei yletä lyhyellä kielellään syväkukkaisten kasvien meteen. Se pystyy kuitenkin ryöstämään esimerkiksi apilan mettä puremalla reiän kukkatorven tyveen.