Korvasieniryhmä

Korvasieni on keskikokoinen sieni, jonka aivomaisesti poimuinen, ruskea lakki muistuttaa tippaleipää.

Yleinen koko maassa (LC).

LAKKI on aivomaisesti poimuttunut muistuttaen tippaleipää. Lakin pinta muodostaa itiölavan, joka kiinnittyy suoraan jalkaan. Väritys voi vaihdella vaalean punaruskeasta tummanruskeaan. JALKA on lyhyt ja tukeva, epäsymmetrinen ja harmahtavan vaalea. MALTO on vaaleaa ja ohuen haurasta. Koko sieni on ontto ja lokeroinen. Jalassa malto on kiinteän rustomaista. HAJU on miellyttävä. MAKU on mieto, mutta koska sieni on myrkyllinen sitä ei saa tuoreena maistaa!

Itiöt ovat 20-24 x 10-11,5 um, soikeita, 2-pisaraisia.

Kasvaa hiekkapohjaisissa havumetsissä, etenkin paikoilla, joilla maanpinta on rikkoontunut. Yleensä sieniä on löydettävissä ajourilta, polkujen varsilta, hakkuualueilta ja kaatuneiden puiden kantoaukoilta lumien sulettua toukokuusta kesäkuulle, Lapissa heinäkuulle.

Lahottajasieni (mahdollisesti myös mykorritsasieni).

Kauppasienilaji. Korvasienet ovat erinomaisen makuisia kevätsieniä, jotka on helppo tuntea. Sieni voi olla hyvinkin satoisa, mutta suotuisat paikat eivät anna satoa muutamaa vuotta pidempään. Korvasienen puoliviljelyä voi kokeilla paikoilla, joilla korvasienen tiedetään kasvavan. Maahan kaivetaan kuoppa johon laitetaan sanomalehtiä tai havupuunkuorijätettä, jotka peitetään. Usein jo muutaman vuoden sisällä kuopan reunoille voi ilmestyä korvasieniä. Korvasieni on usein hiekkainen ja vaikea puhdistaa poimuisen rakenteen vuoksi.

Korvasieni on tuoreena tappavan myrkyllinen ja siksi sienen oikeaan käsittelyyn on kiinnitettävä huomiota. Korvasienet on keitettävä kahdesti runsaassa vedellä 5 minuutin ajan ja huuhdeltava kummankin keittämiskerran jälkeen. Keitin- ja huuhteluvedet on heitettävä pois. Keittämisen aikana on huolehdittava huoneen riittävästä tuuletuksesta. Helpointa on säilöä sienet kuivaamalla ja myös kuivaamisen aikana on huolehdittava huoneen riittävästä tuuletuksesta. Kuivaus ei kuitenkaan poista sienessä olevia myrkkyjä kokonaan vaan kuivatut sienet on esikäsiteltävä vielä tuoreiden sienten tapaan ennen ruuaksi laittoa. Käsittelystä huolimatta korvasieniin jää pieniä määriä myrkkyä, joten sienten toistuva, runsas käyttö ei ole suositeltavaa.

Korvasienten ulkonäössä on suurempaa vaihtelua kuin monissa muissa sienissä. Kahta samannäköistä itiöemää on hankala löytää. Silti itiöemät ovat kuitenkin lajityypillisten piirteiden perusteella tunnistettavissa.

Muita samankaltaisia lajeja: Suomessa esiintyy ainakin neljä muuta korvasienilajia: lehtokorvasieni (G. gigas), kaitakorvasieni (G. longipes), kesäkorvasieni (G. sphaerospora) ja laakakorvasieni (G. perlata), jotka kaikki soveltuvat ruokakäyttöön korvasienen tapaan. LEHTOKORVASIENI on suurikokoisempi ja harvapoimuisempi kuin korvasieni. Väriltään se on vaaleamman ruskea sekä lisäksi lähes hajuton. KAITAKORVASIENEN mittasuhteet ovat päinvastaiset kuin korvasienellä, pitkän jalan päässä on pienehkö lakki. Harvinainen KESÄKORVASIENI kasvaa vasta kesällä ja on harvapoimuisempi kuin korvasieni. Maljamaisena sienenä LAAKAKORVASIENI on helposti erotettavissa muista korvasienistä. Myrkyttömät, herkulliset HUHTASIENET (Morchella elata coll.) muistuttavat korvasientä, mutta aivomaisesti poimuttuneen lakin sijaan niiden lakki muodostuu lokeromaisista osista. Myös syötävällä POIMUKELLOMÖRSKYLLÄ (Ptychoverpa bohemica) poimut muodostavat pitkittäisharjuja. PIISPANHIIPAT (Gyromitra infula coll.) voivat tuoda mieleen vähänpoimuttuneen korvasienen, mutta sekoittamisen vaaraa ei ole, koska piispanhiipat kasvavat syksyllä.