Valkokärpässieni

Valkokärpässieni on kokovalkoinen suurehko helttasieni. Sienellä on jalassa sekä rengas että tuppi ja irtotyviset heltat ovat aina valkoiset.

On yleinen Etelä-Suomessa, harvinaistuu pohjoista kohden. Tunnetaan Rovaniemeltä saakka (LC).

LAKKI on nuorena munamainen, vähitellen kellomaiseksi tai kuperaksi laakeneva, reuna on usein epätasainen, mutta ei uurteinen. Lakin pinta on sileä, kuivana hieman kiiltävä ja kosteana hieman tahmea, puhtaan valkoinen tai joskus vanhemmiten vähän keskeltä kellertävä. HELTAT ovat pysyvästi valkoiset ja irtotyviset. JALKA on pitkä ja hoikka, säikeinen, hieman vanukepintainen. Sipulimaisella tyvellä on väljä, repalereunainen tuppi, joka on usein niin syvällä maassa että se jää huomaamatta. Jalan yläosassa on ohut, usein repaleinen valkoinen rengas, joka irtoaa helposti. Toisinaan se jää lakin avautuessa kiinni sen reunaan. MALTO on valkoista. HAJU on heikon tympeä. MAKU on mieto, mutta sientä ei pidä kuitenkaan maistaa!

Itiöt ovat 7–8 x 7–8 um, pallomaisia ja sileitä, amyloideja.

Kasvaa mielellään paksusammalisissa tuoreissa kuusikoissa ja korvissa, mutta myös lehdoissa heinäkuusta syyskuulle.

Kuusen ja lehtipuiden mykorritsasieni.

Tappavan myrkyllinen. Sieni on aiheuttanut maassamme useimmat kuolemaan johtaneet sienimyrkytykset. Myrkky ei häviä millään käsittelyllä. Sienen solumyrkyt vahingoittavat etenkin munuaisia sekä maksaa ja oireet saattavat tulla hitaasti vasta useiden tuntien päästä. Terveydelle vaarallisen myrkkymäärän saamiseksi sientä on kuitenkin syötävä, pelkkä koskettelu ei riitä. — Muita samankaltaisia lajeja: HERKKUSIENET (Agaricus spp.) ovat ainoita syötäviä sieniä, joihin valkokärpässienen voi meillä sekoittaa. Niillä ei ole tuppea jalassa ja niiden heltat ovat jo nuorena punertavan harmaat ja vanhana mustat. Jos siis kerää herkkusienet vasta tummahelttaisina, ei erehtymisen vaaraa ole. Kärpässienistä valkokärpässienen sekoittaa helpoimmin myrkyttömään LEHTOKÄRPÄSSIENEEN (A. alba). Lehtokärpässienellä on vain ohut pumpulimainen rengas ja lajit eroavat myös mm. kasvupaikan suhteen. Harvinaisehko lehtokärpässieni kasvaa Etelä-Suomen multapohjaisissa lehdoissa ja puistometsissä kun taas valkokärpässieni suosii kuusivaltaisia metsiä. Valkoiseksi haalistuneen ja suojusjätteensä menettäneen KELTAKÄRPÄSSIENEN (A. citrina) voi myös sekoittaa valkokärpässieneen. Keltakärpässienen tuppi on kuitenkin tiiviisti jalan ympärillä. Harvinainen ISOLIMALAKKI (Limacella guttata) muistuttaa monessa suhteessa valkokärpässientä. Isolimalakilla ei kuitenkaan ole selkeää tuppea, korkeintaan pullistunut jalan tyvi.