Rotta

(sv: brunråtta, en: Brown Rat)

Rattus norvegicus

Yleiskuvaus

Rotta on väriltään yleensä ruskeahko jyrsijä. Rotat suosivat maanläheisiä asuinpaikkoja, joissa voivat helposti kaivaa itselleen maanalaisia käytäviä. Se viihtyy asutuskeskuksissa ja on valloittanut maatilat, viheralueet, kaatopaikat, viemäriverkostot ja jätekatokset. Rotat voivat tulla myös sisätiloihin. Rotat välttävät avoimia alueita ja liikkuvat yleensä hämärän tultua. Rotta poistuu pesästä ainoastaan hakiessaan ravintoa. Geeniperintönä saadut ominaisuudet, neofobia (uusien asioiden pelko) sekä hyvä sopeutumiskyky ovat olleet sille korvaamattomia leviämisen kannalta. Rotta on ihmisen seuralainen ja levinnyt ihmisen mukana ympäri maailmaa.

Rotat voivat lisääntyä hämmästyttävän nopeasti. Rottanaaras voi saada n. 15 pentuetta elinaikanaan eli rottaparin teoreettinen jälkeläisten maksimimäärä on noin 200 jälkeläistä vuodessa. Rotta elää yhdyskunnissa, joissa on tiukka sisäinen järjestys.

Tunnistaminen

Rotan turkki on selkäpuolelta ruskea ja vatsapuolelta vaaleanharmaa. Aikuinen rotta voi painaa jopa 600 g, sen pituus on 280 mm ja elinikä 1-2 vuotta. Urokset ovat yleensä naaraita suurempia. Rotan suomuinen häntä on paksu ja sen pituus voi olla jopa 100 % ruumiin pituudesta.

Levinneisyys Suomessa

Suomessa rotta on yleinen etelärannikolta Pohjanlahdelle saakka. Rotasta on havaintoja myös Lapista. Rottien määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta jo pelkästään Helsingissä niitä arvellaan olevan kymmeniä tuhansia, ellei jopa satoja tuhansia yksilöitä.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NA - arviointiin soveltumattomat

2015 NA - arviointiin soveltumattomat

2010 NA - arviointiin soveltumattomat

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Rauhoittamaton eläin (Metsästyslaki 1993/615)

Metsästyslaissa luetellut rauhoittamattomat eläimet.

Kansallinen vieraslajistrategia (VN 2012)

Kansallinen vieraslajistrategia on valtioneuvoston 15.3.2012 periaatepäätöksenä hyväksymä strategia, jonka kantavana ajatuksena on ehkäistä haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja ja riskejä Suomen luonnolle, luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle, elinkeinoille sekä yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnille.

Muut haitalliset vieraslajit (ei mukana kansallisella tai EU:n vieraslajiluettelolla)

Suomessa on useita vieraslajeja, joita ei ole säädetty haitallisiksi eli ne eivät kuulu kansalliseen eivätkä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon. Nämä vieraslajit ovat tutkitusti tai potentiaalisesti haitallisia, ja niitä koskee ympäristöön päästämisen kielto.