Liito-orava

Liito-orava on pieni, harmaa ja yöaktiivinen oravalaji, joka elää vartuneissa ja vanhoissa metsissä. Sillä on pieni, pyöreähkö pää, jossa on suuret silmät. Etu- ja takaraajojen välissä on ihopoimu ruumiin kummallakin sivulla. Häntä on litteä ja tuuhea. Turkki on pehmeäkarvainen.

Paino 130-200 g. Naaraat ovat tavallisesti koiraita painavampia.

Ruumiin pituus 13–21 cm. Häntä 9–14 cm.

Liito-oravan keväiset ulostepapanat on helppo tunnistaa maastossa puiden juurilta: ne ovat muodoltaan riisinjyvän mallisia ja väriltään kellertäviä. Papanoita voi olla muutamia, kymmeniä tai paljon käytetyn puun juurella satoja tai tuhansia.

Esiintyy Suomessa Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa Oulu-Kuusamo-linjan eteläpuolella.

Kiima-aika on kevättalvella. Poikaset syntyvät huhti-toukokuussa ja osa emoista saa toiset poikaset kesäkuussa.

Liito-oravan elintavat ovat piilottelevat. Se on liikkeellä enimmäkseen yöllä ja illalla.

Ravinnokseen liito-orava käyttää pääasiassa talvella lehtipuiden, etenkin koivun ja lepän, norkkoja sekä silmuja ja kesällä etenkin puiden lehtiä (haavan, leppien ja koivujen lehdet), marjoja, siemeniä ja sieniä.

Pesii tikkojen hakkaamissa ja muutoin syntyneissä puiden koloissa, tavallisen oravan risupesissä ja toisinaan ihmisen rakentamissa pöntöissä tai joskus rakennuksissa. Tyypillinen kolopuu on haapa. Liito-orava pehmustaa pesänsä sammalilla ja naavalla. Se käyttää pesiä sekä päivehtimiseen että poikueiden kasvattamispaikkoina. Jokaisella liito-oravalla on useita pesiä, joita ne käyttävät säännöllisesti.

Liikkuu paikasta toiseen liitämällä puusta puuhun: korkealta puusta toisen rungon alaosaan. Liitomatka voi pisimmillään olla 50–80 metriä, mutta tavallisesti liito on lyhyempi.

Liito-oravan elinpiirien koot vaihtelevat sukupuolten välillä: naarailla elinpiiri on tyypillisesti 3-10 hehtaaria ja koirailla keskimäärin 60 hehtaaria ja joskus jopa yli 100 hehtaaria. Naaraiden elinpiirit eivät ole päällekkäisiä. Koiraiden elinpiirit ovat usein päällekkäisiä naaraiden ja muiden koiraiden kanssa. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia.

Esiintyy pääasiassa varttuneissa ja vanhoissa sekametsissä, jossa on ravinto- ja pesäpuiksi koivua, leppää ja erityisesti haapaa sekä suojaavia havupuita.

Hanski, I. K ym. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459:2001. 134 s.

Heimala, V. & Lindqvist, L. 2016: Eläintuntemus: Kurssimoniste. Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto. 121 s.

Lappalainen, Vaajakallio, Suomi & Vihonen. 1995: Nisäkäskirja – suomalaisia nisäkkäitä. – Weilin+Göös. 128 s.

Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. – Suomen ympäristö 1/2017: 1–278.