Sinisimpukka

Tumma, pitkänomainen, Itämeressä kovilla pohjilla runsaslukuisena elävä simpukka. Kuoren pituus on meillä tavattavilla yksilöillä enintään 4 cm. Kuori on vaalean- tai tummanruskea tai sinimusta, joskus pitkittäisraidallinen, sisäpuolelta vaalean violetinsininen. Kuori on muodoltaan pitkänomainen mutta ’pullea’, kaarevan pisaramainen.

Harvinaisella valesinisimpukalla (Mytilopsis leuophaeata) on kuoren sisäpuolella umbon (kuoren kärkiosa) kohdalla levymäinen lisäke, myofori, jossa on hammasmainen uloke, apofysis.Toinen vieraslaji vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) on kuorenmuodoltaan kulmikkaampi.

Esiintyy rannikolla Kotkan edustalta Merenkurkkuun ulottuvalla alueella.

Mytilus-suvun sinisimpukat ovat yleisiä litoraalivyöhykkeen eläimiä viileillä ja laudeilla alueilla sekä Pohjoisen että Eteläisen Pallonpuoliskon rannikoilla. Koko Itämeressä elävän Mytilus trossulus -lajin pääesiintymisalue on pohjoinen Tyynimeri mutta myös luoteisin Atlantti. Euroopassa se esiintyy Itämeren lisäksi paikoin Norjassa ja Luoteis-Venäjällä.

Sukukypsä noin vuoden ikäisenä. Vapaana uiva toukkavaihe tehokas levittäytymään uusille alueille.

Muodostaa tiheitä, pysyviä populaatioita kiinteille alustoille, esimerkiksi kallioon ja ihmisen tekemiin rakenteisiin. Ankkuroituu alustaansa byssus-rihmojen avulla. Suodattaa ravintonsa vedestä, ja suuret populaatiot ovatkin tehokkaita veden puhdistajia. Sinisimpukkayhdyskunnat ovat avainhabitaatteja, jotka tarjoavat elinpaikan ja ravintoa monille muille eläimille. Sinisimpukka on etenkin haahkojen ja kampeloiden tärkeä ravintokohde.

Itämeri. Vaatii kiinteän alustan. Voi elää jopa 30 m syvyydellä.

Itämeren sinisimpukka Mytilus trossulus on ensisijaisesti Tyynenmeren alkuperää, mutta risteytyminen atlantinsinisimpukan (Mytilus edulis) kanssa on myös vaikuttanut sen perimään. Lajien kontaktivyöhyke on Juutinraumassa.