Särki

Punaisista silmistään tunnettu särki on Suomen yleisimpiä kalalajeja. Se sopeutuu hyvin vähähappisiin ja rehevöityneisiin vesiin, mutta kestää huonosti happamoitumista.Paino tavallisesti 50–500 g, suurimmillaan maailmalla yli 3 kg. Särjen ruumiinrakenne vaihtelee ravitsemustilan mukaan: hyvin ravitut ja nopeakasvuiset yksilöt ovat korkeampia. Naaraat kasvavat koiraita kookkaammiksi. Särjen pää on pieni. Kyljet ovat vaaleanhopeiset tai hieman sinertävät. Evät ovat punertavat. Peräevä on lyhyt. Selkäevän etureuna on heti vatsaevien etureunan takana. Suomut ovat suuret ja niitä on kylkiviivalla 40–45. Suu on eteenpäin suuntautunut. Silmät ovat usein punertavat tai oranssit. Rehevissä vesissä ja merialueilla silmät voivat tosin olla lähes valkoiset.

Samannäköisiä lajeja: sorva, seipi, säyne, turpa.Särjen tuntomerkkejä ovat yleensä punertavat silmät, eteenpäin suuntautunut suu ja punertavat evät. Särjen selkäevän etureuna on heti vatsaevän etureunan takana, kun taas sorvalla se sijaitsee huomattavasti taempana. Särjellä on 40–45 kylkiviivasuomua ja peräevässä 12–13 ruotoa.

Koko Suomi pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Särkeä tavataan Siperiassa sekä koko Euroopassa lukuun ottamatta Välimeren aluetta. Itä-Euroopassa ja Aasiassa esiintyy myös useita särjen alalajeja.

Särki lisääntyy tavallisesti toukokuun alun ja kesäkuun lopun välisenä aikana. Lisääntymisalueet ovat matalia kasvillisuusrantoja tai kivikoita. Koiraat valtaavat kutureviirin ja houkuttelevat naaraan kutemaan. Hedelmöitetyt munat takertuvat kasvillisuuteen ja kehittyvät poikasiksi noin kahdessa viikossa. Vastakuoriutuneet poikaset takertuvat vesikasveihin ja käyttävät ruskuaispussin sisältämän ravinnon loppuun. Ensimmäisen kesänsä poikaset viettävät rantavesissä ja siirtyvät syvemmälle syksyn tullen. Sukukypsyyden särkikoiraat saavuttavat 3–4-vuotiaina ja naaraat 4–5-vuotiaina. Särki on pitkäikäinen laji. Yli puolen kilon painoiset särjet ovat lähes aina yli kymmenenvuotiaita ja vanhimmat Suomessa pyydetyt yksilöt ovat olleet jopa 35 vuoden ikäisiä.

Vilkasliikkeinen ja utelias särki hakeutuu usein sekaparviin muiden särkikalojen tai ahvenien kanssa. Aktiivisuudestaan huolimatta se on hyvin paikallinen kala, joka pitää lämmöstä eikä siksi kesäisin juuri siirry harppauskerroksen alapuolelle.Särki käyttää monipuolista ravintoa. Poikasena särjen pääasiallista ravintoa ovat eläinplankton, koon kasvaessa myös pohjaeläimet sekä vesikasvit. Sisävesissä särjen tärkeintä ravintoa ovat hyönteisten toukat, nilviäiset ja siirat, rannikolla simpukat ja kotilot.

Särki suosii hidasvirtaisia jokiosuuksia sekä järvien ja rannikkoalueiden kasvillisuusrantoja, mutta esiintyy myös vapaan veden alueilla. Laji viihtyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä. Se sietää monenlaisia happi- ja suolapitoisuuksia ja pärjää hyvin myös rehevöityneissä vesistöissä. Särki onkin runsastunut viime vuosikymmeninä vesistöjen rehevöitymisen myötä. Sopeutuvaisuudestaan huolimatta särki sietää huonosti happamoitumista.

Särki on Suomen kolmanneksi yleisin kalalaji ahvenen ja hauen jälkeen.