Rämehopeatäplä
(sv: svartringlad pärlemorfjäril)
Boloria eunomia
Soiden ojittamisesta kärsinyt ja soiden suojelusta hyötynyt soiden perhonen.
Tunnistaminen
Vaikea tunnistaa. Sekoitettavissa useisiin muihin hopeatäpliin, jotka on mahdollista erottaa toisistaan vain takasiipien alapinnan kuviointien perusteella. Siellä varma tuntomerkki on siiven keskisarassa oleva rivi mustia, keskeltä valkoisia pyöreitä täpliä. Millään muulla päiväperhoslajilla ei ole alapinnallaan vastaavaa ’onttojen’ pallojen rivistöä.
Elintavat
Lentoaika
Rämehopeatäplä on alkukesän laji, joka on runsaimmillaan kesäkuun puolivälissä. Ensimmäisiä yksilöitä havaitaan toukokuun lopulla ja viimeisiä heinäkuun alussa.
Ravintokasvit
Toukat käyttävät ravinnokseen ainakin juolukkaa ja suokukkaa, jotka ovat yleisiä suokasveja.
Elinympäristö
Rämehopeatäplä on nimensä mukaisesti suolaji. Sitä tapaa lähinnä luonnontilaisten avosoiden puoliavoimilta rämereunoilta – ei niinkään avoimilta nevoilta. Laji selviää aika pitkään myös ojitetuilla soilla, mutta häviää lopulta kehittyvän puuston sulkeutuessa. Rämehopeatäplä ei juuri harhaudu pois suoalueilta.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Soiden ojittaminen
Valtaosa maamme soista on ojitettu ja kuivattu joko metsämaaksi, pelloiksi tai turvetuotantoalueiksi. Rämehopeatäplä on yksi lukuisista tästä kärsineistä soiden kasvi- ja eläinlajeista. Pelloksi tai turvetuotantoalueeksi raivaaminen tuhoaa suon lajiyhteisön kokonaisuudessaan.Ojittaminen metsätalousmaaksi ei vaikuta suon lajistoon yhtä välittömästi, mutta kehittyvän puuston kasvaessa suolajit hiljalleen katoavat ja korvautuvat kangasmetsien lajistolla.
Suojelu auttaa
Rämehopeatäplä on harvoja edelleen elinvoimaiseksi katsottuja suoperhosiamme. Sekin on silti hyötynyt merkittävässä määrin soidensuojelusta. Valtaosa suojelluista soistamme sijaitsee Lapissa, missä rämehopeatäplä on edelleen melko yleinen. Etelä-Suomessa rämehopeatäplää esiintyy enää paikoittaisesti, lähinnä harvoilla suojelluilla suoalueilla ja niiden lähimaastoissa.
Erikoistunut laji
Rämehopeatäplä on erikoistunut elämään vähäpuustoisilla avosoiden rämereunoilla. Sen toukkien ravintokasvit ovat yleisiä soilla, mutta niukkoja muissa elinympäristöissä. Juolukkaa esiintyy myös karuissa kangasmetsissä, mutta perhonen ei suostu elämään puustoisilla alueilla.
Tiesitkö tämän?
Maassamme esiintyy myös neljä muuta avoimille tai puustoisille soille tyypillistä hopeatäplää: pursu-, suo-, muurain- ja rahkahopeatäplä. Näistä pursuhopeatäplä on verrattomasti yleisin, sitä tapaa yleisenä myös karuissa kangasmetsissä ja ojitetuilla rämeillä. Loput kolme ovat tiukemmin juuri soiden perhosia. Etenkin muurain- ja rahkahopeatäplä ovat taantuneet jyrkästi Etelä-Suomesta, eikä niitä tapaa siellä kuin parhaimmilta rauhoitetuilta suokokonaisuuksilta. Kaikkien suoperhosten tilanne on paras Pohjois-Suomessa, missä rauhoitettuja soita on runsaammin ja monet ojitetuistakin soista ovat pysyneet melko vähäpuustoisina.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa
Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).
