Metsänokiperhonen

(sv: skogsgräsfjäril)

Erebia ligea

Valoisten metsien suuri tumma perhonen, jonka viettää kaksi vuotta toukkana.

Tunnistaminen

Suuri, tummanpuhuva perhonen.Yläpinnat yksivärisen mustanruskeat, kuluneena suklaanruskeat. Etu- jat akasiipien yläpintoja reunustaa oranssi poikkivyö, jossa yleensä 3-4 mustaa silmätäplää. Takasiivillä nämä erottuvat heikommin. Siipiä reunustavat vuorottelevan valko-ruskeat ripset. Alapinnat muistuttavat kuvioinniltaan yläpintoja, hieman vaaleammat ja takasiivillä joitain valkeita laikkuja. Metsäympäristöissä ei esiinny ulkonäöltään vastaavia lajeja, mutta avosoilla ja Lapissa on.

Elintavat

Lentoaika

Keski- ja loppukesän laji.Aikaisina kesinä lähtee lentoon kesäkuun lopulla, yleensä silti vasta heinäkuussa. Runsas vielä pitkälle elokuuhun, viimeisiä yksilöitä näkee syyskuussakin.

Ravintokasvit

Toukat syövät monenlaisia heiniä, niitä lajeja mitä kullakin paikalla sattuu tarjolla olemaan. Sopivaa ravintoa on siten metsissämme runsaasti tarjolla.

Elinympäristö

Metsänokiperhonen elää monenlaisissa metsäympäristöissä. Se on runsaimmillaan valoisissa tuoreissa ja rehevissä metsissä sekä niiden reunamilla. Lajia näkee yleisimmin paisteisilla metsänreunoilla ja metsätienvarsilla. Välttelee sekä laajempia avoimia maastoja että varjoisia metsien sisäosia.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Metsänokiperhonen on metsiemme runsaslukuisimpia päiväperhosia, jota tapaa yleisenä kaikenlaisissa metsissä ja niiden reunamilla.Se puuttuu vain Lapista. Metsänokiperhosen toukat syövät monenlaisia heiniä, joten ravinto ei lajin esiintymistä rajoita. Metsätalous ei myöskään ole havaittavasti vaikuttaneet lajin runsauteen, sillä se menestyy mainiosti nykyisissä talousmetsissäkin. Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos saattaa heikentää lajin kantoja sekä Etelä-Suomessa että laajemminkin eteläisessä Euroopassa.

Tiesitkö tämän? 

Metsänokiperhosen toukkavaihe on poikkeuksellisesti kaksivuotinen. Ensimmäisen talven se viettää munana, toisen joko keskenkasvuisena tai valmiina toukkana. Tästä seuraa, että aikuisia perhosia tapaa monin paikoin vain parittomina vuosina. Etenkin Länsi-Suomessa tämä vuorovuotisuus on kuitenkin mennyt monin paikoin sekaisin siten, että perhosia aikuistuu vähemmässä määrin myös parillisina vuosina. Maan itäosissa lajin vuorovuotisuus on säilynyt jyrkempänä.

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Ei säädöksiä.