Kaupungin lämpö ja karut ympäristöt sopivat pienelle kultasiivelle. Sen oranssit siivet ovat mustatäplikkäät.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Kun pikkukultasiiven siivet ovat supussa, näkyvät sen takasiipien harmaat alapinnat.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Pikkukultasiipi on yksi harvoista kaupunkeihin sopeutuneista päiväperhoslajeista. Sitä tapaa rakennusten väliin jäävillä kallioilla, pientareilla, uimarannoilla ja puistoissa.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Pikkukultasiipi viihtyy lämpimillä paikoilla, karuissa ja kasvillisuudeltaan niukoissa elinympäristöissä, missä harvoin tapaa muita perhosia.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Aikuiset perhoset juovat mettä kanervista ja monista muista kukista. Pikkukultasiiven toukat syövät vain suolaheiniä.

Kuva J. Tyllinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Pikkukultasiipi

(sv: mindre guldvinge)

Lycaena phlaeas

Kaupungin lämpö ja karut ympäristöt sopivat pienelle lentävälle väripilkulle, jonka toukat nauttivat suolaheinistä.

Tunnistaminen

Lajin sukupuolet ovat lähes samannäköiset. Etusiipien yläpinnoilla mustia täpliä kirkkaan oranssilla pohjalla, kärjet tummat. Takasiipien yläpinnat tummat, takareunassa oranssi vyö. Takasiipien alapinnat harmaat, joissa pientä mustaa kirjailua mutta ei valkeita täpliä (vrt. loistokultasiipi).

Elintavat

Lentoaika

Lajilla on kaksi sukupolvea. Näistä ensimmäinen lentää toukokuun lopulta kesäkuun lopulle, toinen heinäkuun puolivälistä pitkälle elokuuhun. Viimeisiä yksilöitä tapaa myöhäiseen syksyyn asti.

Ravintokasvit

Toukat käyttävät ravintonaan suolaheiniä.

Talvehtimismuoto

Talvehtii toukkana, usein suolaheinän tai hierakan lehdillä tai niiden lähellä maassa.

Elinympäristö

Pikkukultasiipi suosii kuivia, avoimia ja matalakasvuisia elinympäristöjä. Laji on vahvasti lämpöhakuinen. Parhaiten se viihtyy aurinkoisilla ja vähäkasvisilla paikoilla, kuten avokallioilla, sorakuopissa, joutomaakentillä sekä tien- ja radanvarsilla. Lajin luontaisia elinympäristöjä ovat karukkokankaat ja harjumetsät, mutta se on sopeutunut moniin ihmisen luomiin ns. korvaaviin elinympäristöihin.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Pikkukultasiipi on erikoistunut elämään karuissa ja kasvillisuudeltaan niukoissa elinympäristöissä, kuten avokallioilla, sorakuopissa ja harjurinteillä. Tällaiset paikat ovat perhoslajistoltaan niukkoja, mutta niillä esiintyy usein muitakin erikoistuneita lajeja. Toisaalta pikkukultasiipi on osoittanut suurta joustavuutta sopeutumalla moniin ihmisen luomiin avoimiin ympäristöihin.

Kotipihan luontoteot

Pikkukultasiipi ei tarvitse erityisiä suojelutoimia, mutta sitä voi silti auttaa kodin tai mökin pihapiirissä tehtävillä valinnoilla. Jos pihasta löytyy paisteisia kalliopaljastumia tai hiekkaisia kohtia, pidä ne avoimina puita ja pensaita raivaamalla. Pikkukultasiiven toukat syövät suolaheiniä, joita voi lisätä paljastamalla paikoin maanpintaa sekä pitämällä heinäkasvillisuuden matalana.

Tiesitkö tämän?

Pikkukultasiipi on yksi harvoista urbaaneihin ympäristöihin sopeutuneista päiväperhoslajeista. Sitä tapaa esimerkiksi Helsingissä varsin yleisesti rakennettujen alueiden lomaan jääneillä kallioalueilla sekä avoimilla joutomailla ja puistoissa. Päiväperhoset ovat yleisesti ottaen huomattavan herkkiä rakentamiselle; kaupunkirakenteen tiivistyessä valtaosa lajeista vetäytyy taajamien ulkopuolelle. Pölyttäjistä kimalaiset selviävät kaikkein parhaiten rakennetuissa ympäristöissä.