voikukat – Taraxacum

Jouko Rikkinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
voikukat – Taraxacum

Jouko Rikkinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
voikukat – Taraxacum

Jouko Rikkinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
voikukat – Taraxacum

Jouko Rikkinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
voikukat – Taraxacum

Jouko Rikkinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Voikukat

(sv: maskrosor)

Taraxacum sp.

Yleiskuvaus

Koko

10–40 cm korkea.

Varsi

Varsi 1-mykeröinen, ontto vana.

Lehti

Lehdet tyviruusukkeena. Lehtilapa pitkulainen, suikea-vastapuikea, pariliuskainen tai hampainen, joskus lähes ehyt.

Kukka

Mykerö noin 3–7 cm leveä, teriöt keltaisia, laitakukkien teriön alapinnalla usein harmahtavia tai punertavia juovia. Kehtosuomut yhtenä rivinä, pystyjä; ns. lisäkehtosuomut (ulkosuomut) kierteisesti kehdon tyven ympärillä, usein siirottavia tai alaspäisiä.

Hedelmä ja siemen

Pähkylä 3–6 mm, nystermäinen tai yläosasta piikkinen, pitkänokkainen. Pappus pitkävartinen, hapsihaiveninen.

Elinympäristö

Jouto- ja viljelysmailla, pihoilla, niityillä, rehevissä metsissä jne.

Lisätiedot

Voikukat lisääntyvät suvuttomasti (apomiktisesti) ja muodostavat ns. pikkulajeja, joissa on eroja mm. pähkylän värissä ja nystermäisyydessä, kehtosuomuissa sekä lehtien liuskaisuudessa tai hampaisuudessa. Suomessa esiintyy noin 500 pikkulajia, joiden levinneisyydessä on suuria eroja: jotkin esiityvät vain Lapissa, jotkin vain rannikoilla jne. Voikukkia voi käyttää ravintona sekä sellaisenaan että kypsennettynä ja ne sisältävät virtsaneritystä lisääviä aineita.