Tarhakimalaisella on poikkeuksellisen pitkä kieli, kuningattarella jopa 2 cm. Se imee mettä hyvin syvätorvisista kukista.

Kuva Teppo Mutanen, Creative Commons Vapaa 4.0
Tarhakimalainen pölyttää puna-apilaa, joka on tärkeä kotieläinten rehukasvi.

Kuva Pekka Malinen, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Lähikuva tarhakimalaisesta.

Kuva Arnstein Staverløkk, Creative Commons Nimeä 3.0

Tarhakimalainen

(sv: trädgårdshumla, en: Small garden bumblebee)

Bombus hortorum

Tämä rehupeltojen apiloiden luottopölyttäjä on suuri pörriäinen, jolla on kolme keltaista vyötä ja harvinaisen pitkä kieli.

Tunnistaminen

Tarhakimalainen on keltamusta ja suurimpia kimalaisiamme kontukimalaisen ohella. Sillä on kolme kirkkaankeltaista vyötä, keskiruumiin etu- ja takareunassa sekä takaruumiin etuosassa. Vyötärönseutu on molemminpuolin keltainen (mantukimalaisella musta) ja takaruumiin kärki on valkoinen. Naaraan ja koiraan väritys on samanlainen.

Tarhakimalaisen kaltaisia lajeja on neljä. Niitä käsitellään usein ryhmänä, sillä lajeja on vaikea erottaa toisistaan. Ryhmään kuuluu tarhakimalaisen lisäksi väritykseltään saman kaltaiset kanerva-, maa- ja uralinkimalainen.

Elintavat

Lentoaika Melko myöhäinen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle vasta toukokuun kuluessa. Työläisiä alkaa kuoriutua kesä-heinäkuun taitteesta alkaen, koiraita ja uusia kuningattaria heinäkuun lopulla.

Ravintokasvit Pitkäkielinen laji, joten suosii erilaisia syvätorvisia mesikasveja, kuten apiloita ja mäkitervakkoa.

Elinympäristö

Lajia esiintyy yleisenä pihapiireissä, maatalousalueilla ja niiden reunametsissä. Tekee pesänsä usein kiven alle, puunjuurakkoon tai kantoon, mutta aina lähelle maanpintaa.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Erikoistunut laji

Tarhakimalaisella on erittäin pitkä kieli, kuningattarella jopa 20 mm. Tämän ansiosta se suosii monista muista kimalaisista poiketen hyvin syvätorvisia kukkakasveja. Se on siten kimalaiseksi ravinnonkäytöltään varsin erikoistunut.

Etelämpänä Euroopassa tarhakimalainen on paikoin harvinaistunut, ja tämän syyksi on arveltu juuri syväkukkaisten mesikasvilajien vähenemistä. Erikoistuminen onkin monesti lajin kannalta riski, jos niiden elinympäristö merkittävästi muuttuu.

Maatalous

Tarhakimalainen ja muutamat muut pitkäkieliset kimalaiset pölyttävät mm. puna-apilaa, joka on tärkeä rehukasvi. Ruotsissa jaTanskassa on havaittu puna-apilan siementuotannon heikentyneen viimeisen vuosisadan aikana. Samaan aikaan tarhakimalainen ja muutamat sen lähilajit ovat harvinaistuneet alueilla tuntuvasti. Tätä pidetään ainakin yhtenä syynä puna-apilan heikentyneeseen siementuottoon. Tämä havainto tuo näkyväksi sen, että kimalaiset ja muut pölyttäjät ovat maataloudelle hyvin tärkeä voimavara.

Tiesitkö tämän?

Suuresti tarhakimalaista muistuttava uralinkimalainen on maassamme uusi tulokas, joka levittäytyi meille kaakosta vasta 2000-luvun alussa. Uralinkimalainen viihtyy erityisesti avoimissa kulttuuriympäristöissä, avoimilla joutomailla ja kesantopelloilla. Sitä tapaakin helpoimmin esim. Helsingin seudulta, myös aivan rakennetuilta alueilta.

Useimmat kimalaislajit selviävät ylipäätään varsin hyvin rakennetuissa ympäristöissä, sillä niille kelpaavat hyvin monenlaiset mesikasvit ja sopivia pesäpaikkojakin on yleensä runsaasti tarjolla.