Takaisin listaukseen

Ruokokerttunen

(sv: sävsångare, en: Sedge Warbler)

Acrocephalus schoenobaenus

Ruovikosta kantautuva laulu etenee kiireisellä rytmillä, mutta muuttomatkalla on parempi olla huomaamaton ja muuttaa salamyhkäisesti yön turvin. 

Tunnistaminen

Ruokokerttunen on kirjavan ruskea pikkulintu. Sen vatsa on vaalea, selkä mustaviiruinen ja päässä kirkkaanvaalea silmäkulmajuova. Ruokokerttunen laulaa usein ruovikon latvassa tai laululennossa. 

Elintavat

Ruokokerttunen syö hyönteisiä, hämähäkkejä ja muita selkärangattomia eläimiä. 

Elinympäristö

Ruokokerttunen viihtyy järvien, merenlahtien ja jokien ruovikoissa, sekä kosteilla pensaikkoalueilla. Pitkänmatkan muuttaja, talvehtii Afrikassa. Ruokokerttunen tekee muuttomatkansa öisin. 

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Ulkomaiden tilanne 

Afrikassa talvehtivan ruokokerttusen kannanvaihteluihin vaikuttavat talvehtimisalueiden sääolot. Ruokokerttusen pesimäkanta Suomessa on taantunut 2000-luvun aikana, taustalla ovat ilmeisesti pysyvämmät muutokset talvehtimisalueilla. Oletettavasti myös maailmanlaajuinen hyönteiskato hankaloittaa hyönteissyöjän elämää. 

Tiesitkö tämän? 

Ruokokerttunen on monen muun hyönteissyöjän tapaan pitkänmatkan muuttaja. Ruokokerttuset talvehtivat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, matkaa tulee Suomen eteläosista vähintään kuusi tuhatta kilometriä. Linnut tarvitsevat vararavintoa pitkille muuttomatkoille ja Afrikka saavutetaan monen välietapin kautta. Suurin osa pitkän matkan muuttajista muuttaa öisin. Pimeä tuo turvaa saalistajilta ja viileämmässä ilmassa lentäminen säästää energiaa. Yöllä tuuli on myös useammin heikkoa, eikä vastatuulikaan ole näin ollen ongelma.

Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin

Uhanalaisuus Suomessa

UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)

IUCN:n uhanalaisuusluokitukset

CR Äärimmäisen uhanalainen

EN Erittäin uhanalainen

VU Vaarantunut

NT Silmälläpidettävä

LC Elinvoimainen

2019 NT - silmälläpidettävät

2015 LC - elinvoimaiset

2010 LC - elinvoimaiset

2000 LC - elinvoimaiset

Säädökset

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4a Pohjoisboreaalinen, Koillismaa

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4c Pohjoisboreaalinen, Metsä-Lappi

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

Alueellisesti uhanalainen 2020 - 4d Pohjoisboreaalinen, Tunturi-Lappi

Alueellinen uhanalaisuusarviointi 2020 on tehty valtakunnallisessa arvioinnissa elinvoimaisiksi (LC) ja silmälläpidettäviksi (NT) luokitelluille sammal-, putkilokasvi-, sieni-, jäkälä-, perhos- ja lintulajeille. Alueellisesti uhanalaiseksi arvioidut lajit on merkitty luokkaan RT (Regionally Threatened).

  • Lajin runsaus Suomessa ennen ja nyt

    Kartta vasemmalla kuvaa lajin keskimääräistä runsautta ennen (vuosina 1970-89).

    Kartta keskellä näyttää lajin nykytilanteen (vuosina 2010-23).

    Kartta oikealla kuvaa runsauden muutosta. Lajin runsastuminen on merkitty punaisella, väheneminen sinisellä värillä.

    Musta tähti kuvaa lajin maantieteellisen esiintymisen keskipistettä.

    Miten runsaudet on laskettu?
    Karttapisteiden arvot on laskettu lintujen linjalaskennan avulla. Yksikkönä on parien määrä yhden kilometrin matkalla. Linjalaskenta tehdään vapaaehtoisvoimin lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Havainnoija kävelee 6 km matkan ja laskee matkan varrella havaitsemansa linnut.

    Laskentalinjoja on Suomessa 25 kilometrin välein. Laskennassa tarvitaan hyvää lintujen lajintuntemusta. Myös laulu- ja varoitusäänet pitää tuntea. Suomessa on laskettu noin 10 000 linjaa viimeisen 70 vuoden aikana.