Pensaskimalainen on kimalaisistamme pienimpiä. Kuningattaret lähtevät aikaisin liikkeelle, heti lumien sulettua.

Kuva Pentti Ketola, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Pensaskimalainen on helppo tuntea. Se on pieni, sen niska on keltainen ja takaruumiin kärki oranssinpunainen. Kuvassa kuningatar.

Kuva Jyrki Lehto, Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen Jaa-Samoin 4.0
Yksi yleisimmistä kimalaisistamme, joka ruokailee pajuilla, mustikalla ja puolukalla (kuvassa kuningatar).

Kuva Jani Järvi, Creative Commons Nimeä Jaa-Samoin 4.0

Pensaskimalainen

(sv: ängshumla, en: Early bumblebee)

Bombus pratorum

Lumien sulettua lentoon nouseva pikkukimalainen. Kaikkien tarkkasilmäisten tuttava, jonka kyllä oppii tuntemaan.

Tunnistaminen

Pieni ja helposti tunnistettava. Pensaskimalaisen niska on keltainen ja takaruumiin kärki oranssinpunainen, muilta osin väritys on musta. Koiraalla on lisäksi keltainen naamakarvoitus.

Loppukesällä lajin saattaa sekoittaa kivikkokimalaisen koiraisiin.

Elintavat

Lentoaika Aikainen laji. Kuningattaret lähtevät liikkeelle heti lumien sulettua. Työläisiä alkaa kuoriutua kesäkuun puolivälistä alkaen, koiraita ja uusia kuningattaria heinäkuussa.

Ravintokasvit Pensakimalaisella on lyhyt kieli. Se suosii erilaisia matalakukkaisia kasveja, kuten mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa ja maitohorsmaa, puutarhoissa herukoita. Keväisin pajujen vakiovieraita.

Elinympäristö

Yleinen laji metsissä, pellonreunoilla, niityillä ja pihapiirissä. Pensaskimalainen on runsain metsien ja metsänreunojen kimalainen.

Tekee pesänsä heinämättääseen tai kannon- tai puunkoloihin.

Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa

Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.

Yleislaji

Yksi yleisimmistä kimalaisistamme, esiintyy laajalti koko maassa. Viihtyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, etenkin metsissä mutta myös pihapiireissä ja pellonreunoilla.

Tiesitkö tämän? 

Pensaskimalainen ja muut metsiemme kimalaiset eivät kärsi talousmetsien hakkuista. Eri-ikäisissä talousmetsissä täyttyvät kimalaisten tärkeimmät tarpeet, eli sopivia pesäpaikkoja riittää ja mesikasveja on runsaasti. Avohakkuilla ja taimikoissa mesikasveja on jopa enemmän kuin varttuneissa metsissä, kuten myös pesäpaikaksi soveliaita myyrän- ja hiirenpesiä sekä risukasoja.