Keltasirkku
(sv: gulsparv, en: Yellowhammer)
Emberiza citrinella
Parvi koreita keltasirkkuja lennähtää kauralyhteelle sirkutuksen säestämänä.
Tunnistaminen
Keltasirkku on talitiaista hieman suurempi, pitkäpyrstöinen, ruskean kirjava ja viiruinen pikkulintu. Keltaisen määrä vaihtelee: koreilla keltasirkkukoirailla pää ja vatsa ovat kirkkaan keltaiset, naarailla keltaista on vähemmän. Molemmilla sukupuolilla alaselkä on punaruskea.
Elintavat
Keltasirkku syö kesäisin erilaisia selkärangattomia, pesimäkauden ulkopuolella jyviä ja siemeniä. Keltasirkku vierailee linturuokinnoilla, jos tarjolla on kauraa.
Elinympäristö
Keltasirkku suosii viljelysalueita, erityisesti metsiä peltojen reunoilla ja voi pesiä myös hakkuuaukeiden laidalla. Talvisin keltasirkut saattavat kerääntyä suuriksi parviksi. Lähimuuttaja, suuri osa talvehtii Suomessa.
Ympäristömuutoksia ja lajin ekologiaa
Tekijät, jotka vaikuttavat lajin runsauteen ja/tai käyttäytymiseen.
Maatalous
Keltasirkun pesimäkanta on taantunut pitkällä aikavälillä. Se on kärsinyt maatalouden tehostumisesta, joka on johtanut maatalousympäristöjen yksipuolistumiseen sekä linnuille sopivan ravinnon vähenemiseen. Silti se on runsain sirkkumme.
Tiesitkö tämän?
Keltasirkku saapuu talviruokinnoille yleensä vasta kun maahan sataa paksumpi lumipeite. Tätä ennen ne löytävät ravintoa vielä muualta.
Tutustu lajiin vaikuttaviin tekijöihin
Uhanalaisuus Suomessa
UHANALAISUUSLUOKITUS (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n luokitus)
CR Äärimmäisen uhanalainen
EN Erittäin uhanalainen
VU Vaarantunut
NT Silmälläpidettävä
LC Elinvoimainen
2019 LC - elinvoimaiset
2015 LC - elinvoimaiset
2010 LC - elinvoimaiset
2000 LC - elinvoimaiset
Säädökset
Ei säädöksiä.